Princess for a day, fool for a lifetime

Kiitos ja näkemiin

2007-04-19T23:18:00.000+03:00

Mä aloitin tän blogin, koska tahdoin päästää irti HMOVK:sta ja tänään huomasin, että mä oon saavuttanut sen tavoitteen. Me oltiin kahvilla, enkä mä hajonnut. Oli kivaa, muttei tuntunut miltään :).

Kahvittelun jälkeen kypsyi päätös lopettaa tää blogi. Mun ei tarttee enää pitää terapiapäiväkirjaa HMOVK:n jälkeen. Ehkäpä parin muun tyypin jälkitunnelmat tarvitsee myös päiväkirjapohdintaa, mutta ne mä aion tehdä aivan henkilökohtaisesti mun lukollisessa Power Puff Girls- päiväkirjassa, jota mä säilytän mun sängyn alla olevassa aarrearkussa. Osaltaan tietty tähän päätökseen vaikuttaa kaikki ilkeät kommentit joita on viime aikoina sadellut liiankin usein. Mun elämä on ihan tarpeeksi paskaa ja mä tunnen itseni ihan tarpeeksi moraalittomaksi ja huonoksi ihmiseksi ilman niitäkin, enkä mä jaksa kuunnella mitään ylimääräisiä haukkumisia, joten nyt on selkeästi oikea aika lopettaa.

Kiitos (melkein) kaikille lukijoille ja kommentoijille sekä aurinkoisia päiviä elämäänne!

Itkettää

2007-04-18T21:35:00.000+03:00

Mua vähän itkettää. Tai ei edes ihan vähän. Mulla on ikävä J:tä, mikä nyt olikin ihan odotettavaa. Eilen illalla tuli tyhjä olo kun ei ollut ketään kenelle toivottaa hyvää yötä. Mutta onneks tää nyt ei oo eka kerta kun me ollaan "erottu". Mutta tällä kertaa tän on pakko pitää, koska mä en enää voi tehdä sille sitä, että annan toivoa ja sitten taas parin kuukauden päästä ilmoitan, ettei tästä tuu mitään. Eihän ketään voi kohdella niin.

Meen huomenna HMOVK:n kanssa kahville. Jännää nähdä, onko meillä enää mitään puhuttavaa toisillemme. Todennäköisesti ei. Mutta ihan kivaa on tottakai nähdä sitä.

Eilen illalla kun olin käymässä nukkumaan, mä hyräilin itsekseni sitä "All by myself"-biisiä jota myös Bridget Jones laulaa. Mua alkoi ensin naurattaa kun se oli jotenkin niin epätoivoisen oloista, mutta sitten nauru vaihtuikin itkuun, kun mä tajusin, että saan lauleskella tota biisiä koko loppuelämän, kun enhän mä kuitenkaan ikinä löydä ketään. Ikinä. Koskaan. Ikinä.

:(

Itkuraivarit

2007-04-17T17:35:00.000+03:00

Hmm. Selkeästikin J-juttu vaikuttaa muhun jollain tavalla alitajuisesti. Tai ainakin omasta mielestäni mä oon hieman alakuloinen. Tai sitten alakuloisuus johtuu lähestyvistä puolukkapäivistä. Mä sain tänään YTHS:llä ihan järkyttävät itkuraivarit, koska sellainen lääketieteen kandi oli mulle ilkeä. Tyyppi ilmoitti, että "minä en nyt ehdi kirjoittaa reseptiä, koska olen niin paljon aikataulusta jäljessä". Siis what? Loppujen lopuksi se kirjoitti mulle YHDET pakkaukset kahta astmalääkettä, ja näin siitepölyaikaan ne riittää huonoimmassa tapauksessa korkeintaan pariksi viikoksi. Uuh jeah. Mä menin avautumaan siitä niille respan tädeille, jotka sitten selvitteli asiaa, mutta nekin oli hieman tietämättömiä mistään, jonka jälkeen mulla meni hermot ja mä aloin itkeä. Loppujen lopuksi asia kuitenkin selvisi kun se lääkäri soitti mulle ja oli oikein ystävällinen ja lupasi kirjoittaa uuden reseptin. :)

Nyt mä oon istunut koko päivän kiukkuisena kirjastossa ja vitutuksen taso sen kuin kasvaa. Mutta onneksi mä törmäsin tänään mun entiseen työpaikkaihastukseen, joka kehui mun uutta otsatukkaa...

Kaikki loppuu aikanaan

2007-04-16T23:44:00.000+03:00

Puhuttiin just J:n kanssa asiat selviksi ja loppuun. Meidän välillä ei oo enää mitään muuta. Paitsi ehkä puolin ja toisin silloin tällöin iskevä ikävä.

Oh joy

2007-04-16T09:31:00.000+03:00

Nyt on sitten viikonlopun jäljiltä kuoletettu pankkikortti (joka tietenkin löytyi käsilaukusta...). Mun pitäisi niitata kaikki tärkeät tavarat muhun kiinni aina silloin kun aion olla humalassa. Ennen mulla "katosi" aina puhelin, nyt on selkesti trendinä pankkikortin hävittäminen... Lisäksi vietin osan yöstäni nukkumalla kadulla. Mä oon nyt vahvasti sitä mieltä, että mun kannattaisi ehdottomasti lopettaa alkoholinkäyttö aivan välittömästi :). Illan paras osuus oli kuitenkin se, kun pussailin sellaista superkuumaa poikaa (jonka nimeä mä en enää muista...).

Kaiken huipuksi Helsingistä on tulossa ehkä hieman liian pieni. Äsken YTHS:n odotusaulassa mä törmäsin sellaiseen tyyppiin, ketä mä panin joskus helmikuussa. Hieman kyllä punastutti kun se oli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kuuma ;).

2007-04-13T14:35:00.000+03:00

Miettikää. Mä sain palautetta sähköpostitse tästä blogista. Jännää siinä palautteessa oli se, että kukaan ei haukkunut mua typeräksi bimboksi tai alkanut moralisoimaan mun elämäntyyliä. Hähää. Joku siis lukee tätä siksi, että tää on viihdyttävä, eikä siksi, että tuntisi itsensä paremmaksi ihmiseksi. Kiitos palautteesta! :)

Pusnus-blogin vinkkejen mukaan Lumikki-suklaamunissa on sormuksia. Ja kappas, ne munat sattui olemaan tarjouksessa mun lähellä olevassa S-marketissa. Mulla oli eilen illalla kaupassa ihan hirvee sylillinen munia, kunnes mä muutuin järkeväksi ihmiseksi. Mitä mä oikeasti teen jollain sulkaamunasormuksella? En tasan mitään. Mielummin mä ottaisin sellaisen ihan oikean sormuksen... Huoh.

Mä oon pari päivää ravannut ympäri keskustaa ja etsinyt koruja mun iltapuvun kanssa. Yksi asukokonaisuus olis nyt paketissa, mutta sittenkin houkuttaisi ehkä laittaa yhdet vähän keväisemmän oloiset kengät, mutta niiden kanssa ei oo mitään koruja. Pankkitilin saldo on noin nolla, joten se vähän tietty hillitsee tätä ostomaniaa, mutta luottokortithan on keksitty ;). Tätä vauhtia mä saan alkaa pelätä televisiotarkastajien vierailun lisäksi myös ulosottomiehen vierailua... :)

Mä olin just lounaalla mun ihqun ystävän V:n kanssa. Se on jotenkin niin piristävä tyyppi. Tuli tosi kiva mieli ja yliopistolounaan jälkeen käytiin vielä noppaa kiertelemässä kauppoja ja V yllytti mut ostamaan uudet vihreät korvikset, jotka käy mun otsiksen kanssa ihan superhyvin. Tajusin muuten kaupungilla, että mä taidan oikeasti lämmetä hieman vanhemmista miehistä. Kaikki tyypit ketä mä kattelin oli lähes poikkeuksetta mua arviolta noin 5 vuotta vanhempia ja pukeutuneita pukuun.. Uuh. Pitäisköhän lähteä tänään baariin? :D

Aurinkoista viikonloppua!

Ai niin, pakko vielä vaahdota vauvoista. Mä chättäilin tässä yhtenä päivänä ja tajusin, että mua ei oikeesta ärsytä yhtään jos joku kysyy miltä mä näytän (vaikka se onkin niiiiiiiiin lame line), mutta mä olin suorastaan raivoissani siitä, kun jotkut kysyi joko mulla on lapsia. Siis mä taidan olla koko yhteiskunnan mielestä jo siinä iässä, että mulla pitäisi olla perhe... Lisäksi mun lukioaikainen rakkaudenkohde ja päiväunikaveri saa vauvan sen tyttiksen kanssa. Hmph.

Vauvojavauvojavauvojavauvojavauvojavauvojavauvoja

2007-04-06T11:47:00.000+03:00

Ärsyttävää. Eilen kun kävelin kaupungilla, näin mun vanhoja luokkakavereita joko maha pystyssä tai sitten työntämässä lastenvaunuja. Ilmeisesti kaikilla muilla paitsi mulla on perhe. Lisäksi mä kuulin eilen baarissa, että mun lukioaikainen rakkaus (johon siis salaan taidan edelleenkin olla ihastunut ainakin jollain tapaa....tai sitten vaan tollaset ensirakkaudet ei unohdu ikinä..) saa sen tyttöystävän kanssa vauvan. Ärsyttävää. Sen jälkeen mun yhdet muuttuikin muutamiksi ja niiden päälle piti ottaa vielä pari shottia enimpään vitutukseen.

Että semmosta. Onneks kohta on jo noon (mikä toi on suomeksi?) ja voi alkaa ottaa pohjia tätä iltaa varten ;).

Otsatukka ja pohdintaa elämästä ja kuolemasta

2007-04-05T16:28:00.000+03:00

Hassua, miten asioilla on tapana järjestyä. Musta ei tuukaan vielä kesällä small town galia, vaan vasta sitten syksymmällä. Mä sainkin kivemman kesäduunin Helsingistä (no okei, Espoosta) mutta voin kuitenkin edelleenkin lenkkeillä Kaivarin rannassa ja tehdä kaikki muita kesäjuttuja Helsingissä. Ainoa harmillinen juttu on tässä se, että ruskettumaan tarttee lähteä sinne puistoon tai Hietsuun. Ja ehkä se, että mun mielestä täällä mun kotikaupungissa on edelleenkin huomattavasti kuumempia miehiä kuin Helsingissä. Tai ehkä ne vaan näyttää kivemmilta kun ne hymyilee.

Oon jo ihan rappiolla täällä. Oltiin heti maanantaina baarissa ja siitähän se viikko lähtikin hyvin käyntiin ;). Tänään on aivan PAKKO päästä ulos, koska mulla on uus ihqu otsatukka, ja mä tahdon mennä esittelemään sitä :).

Eilen mun ja äidin roolit kääntyi päälaelleen. Musta tuli se, jonka piti huolehtia. Mä jouduin roudaamaan äitiä yöllä sairaalaan ja ensimmäistä kertaa elämässä mulle tuli sellainen tunne, ettei mun vanhemmat ehkä sittenkään voi pitää niiden lupausta. Pienenä mä aina varmistelin sitä, ettei ne saa kuolla ennen mua ja tottakai niiden oli sitten se luvattava etten mä muuttunut hysteeriseksi, kiljuvaksi lapseksi...

Raumalainen lääkäri

2007-04-02T10:41:00.000+03:00

Meillä oli siis tyttöjen viikonloppu. Mä tapasin baarissa maailman kuumimman raumalaisen lääkärin (joka tosin on naimisissa eli se siitä). Oli vaan jotenkin tosi pysäyttävää kokea sellainen "kolahtaa"-kokemus pitkästä aikaa. Mä olin jo luullut, ettei mua enää hirvesti sykähdytä mitkään tyypit, mutta tuo oli kyllä sellainen, että meni jalat alta ihan totaalisesti. Sen kanssa oli jotenkin niin samalla aaltopituudella, että tuli tunne, että on tuntenut sen ihmisen jo toooooooooooooooooosi kauan. Kivaa, että mun elämän miehiä on olemassa eikä ne oo mitään satuolentoja.

J:n kanssa asiat on ihan päin helvettiä. Me ei tällä hetkellä puhuta toisillemme, mikä on ymmärrettävää ottaen huomioon se, kuinka mä oon viime aikoina käyttäytynyt. Mulla on jotenkin semmonen ahdistunut olo koko asiasta. Tavallaan mä tiedän mikä ois hyvä ratkaisu tässä tilanteessa, mutta musta ei vaan löydy tarpeeksi naista sanomaan sitä.

Ajettiin sitten eilen mun kaverin kanssa kotiin illan pimeinä tunteina, kun piti ensin viettää darrapäivää. Matkalla me bongattiin JOKU jääkiekkoilija, yks koripallojoukkue ja kuuma kalju joka ei osannut liikennesääntöjä. Lisäksi me oltiin muutenkin tyttöjä liikenteessä. Keltaisella viivallahan saa ohittaa ja silleen... ;)

Oi mikä ihana aamu

2007-03-31T10:20:00.000+03:00

Ehkäpä mä oon sittenkin aamuihminen. Vaikka on lauantai, mulla oli kello soimassa että pääsen lenkille ennen kuin lähden viettämään tyttöjen viikonloppua Tampereelle :). Jee. Kattelen puolella silmällä jotain kids top 20 tai jotain vastaavaa ohjelmaa ja mä tajusin, ettei musta ikinä ois juontamaan lastenohjelmia. Hitto mä en jaksais olla noin TEKOpirteä :). No hyvä, että joku jaksaa..

Selkeesti mä oon ihan kevätfiiliksissä tai sitten muuten vaan sekaisin. Torstaina mä hukkasin mun puhelimen ja eilen hävis sitten silmälasit. Ja lisäksi mua punastuttaa aina kun se tooooooooooosi nuori tyyppi, joka oli täällä yötä joskus sata vuotta sitten, kävelee mua yliopistolla vastaan. Haloo! Voisinko mä alkaa katella jotain oman ikäisiä poikia? Yliopisto on kyllä paha paikka. Ikinä ei tiedä keneen törmää. Muutama päivä sitten mä olin mun kaverin kanssa syömässä ja samaan ruokalaan saapui se mun eräs pano sen PERHEEN kanssa. Siinä meinas taas ruuat mennä väärään kurkkuun. Se on niin hassua, miten ihmisillä on eri persoona päivänvalossa perheenisänä ja sitten yöllä aivan täysin eri persoona opiskelijabileissä. Mun ois niin mieli tehnyt mennä kysymään sen vaimolta, että lähetteleekö sun mies sullekin semmosia ihmeellisiä vonkausviestejä. Mutta koska mä oon kiltti tyttö, mä vaan tyydyin hymyilemään niiden vauvalle sopivan etäisyyden päästä. Lisäksi kirjastossa oli eilen ihan ihme vonkaustunnelmat. Kyllä mä panisin sellaista vaaleatukkaista herrasmiestä jos mä vaan tietäisin, että se tarjoaa itseään tosissaan eikä vaan vitsinä..

Mä en oikein malttais lähtee sinne Tampereelle. Jotenkin nyt kun tietää, ettei enää kauaa asu Stadissa on jotenkin tosi haikea fiilis ja tahtoisi nauttia jokaisesta hetkestä. Näyttää siltä, että mä oon menossa kesäksi mun vanhaan kotikaupunkiin ja sitten syksystä alkaen muille maille vierahille. No ihan kivaa, ettei tarttee kesää roikkua jossain puistossa vaan voi ruskettua omalla takapihalla.

Aurinkoista viikonloppua!

Kiukku!!!

2007-03-19T20:29:00.000+02:00

Mua ärsyttää taas ihan superisti. Vaikka tää on kommenttiystävällinen blogi, mua silti nappaa noi kaiken maailman nimettömät avautujat! Tässä tulee uusin mun päivää sulostuttanut avautuja:

"anteeksi nyt vain... Tähän mennesssä oot kuulostanu ihan vaan menevältä parikymppiseltä mimmiltä... Mut tota juttua kun luin, niin mitä helkkaria? mis ihmeen "menomestois" tää mimmi käy? sling in? vltava? teatteri?? mun vanhemman käy juhlimas noissa mestoissa? mut noista sun muista jutuista huomaa et ikää ei voi olla oli 23, kun sulla on sen verran naiivit ajatukset pääs. huhhhh! "

Mä en vaan yksinkertaisesti tajua, miksi ihmiset on noin tuskastuttavan putkinäköisiä. Mä en tajua, miksi mun pitäisi käydä tsiljoonatta vuotta peräkkäin jossain Seduloissa missä roikkuu pappa betalar-jengiä pikeepaidan kaulukset trendikkäästi pystyssä. Vltava on tosi kiva alkuillan paikka, voi juoruilla kavereiden kanssa rauhassa uusimmista mieskuvioista. Ja selkeestikään sä et oo IKINÄ käynyt Slinkussa jos miellät sen "menomestaksi", ja jos sun vanhemmat käy siellä, niin ne taitaa olla kuitenkin porukan vanhimmat. Ja teatteri, haloo! Mikäs sen parempi paikka hieman alle 30-vuotiaiden hyvin tienaavien iskemiseen?

Kivaa, että sulla on mielipiteitä, mutta pura tota teiniangstia jonkun muun blogissa!!

Ja joo... on tää edelleenkin kommenttiystävällinen blogi ;).

Pihkassa

2007-03-18T20:48:00.000+02:00

Oho... toi fonttikokojutska on muuttunu.

Mä taidan olla ihan vähän pihkassa mun yhteen opiskelukaveriin. Sen kanssa on ihanaa lirkutella. Kyllä mä tiedän ettei se oo tosissaan, mutta ei se haittaa. Miettikää, miten paljon piristää päivää se, kun joku kutsuu prinsessaksi, päivänsäteeksi tai enkeliksi. Tai sanoo, että mä olen sen elämän suola. Uuh...

J-juttu on taas ihan vaiheessa. Mä en tajua mikä siinä nyt taas on NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN hankalaa :). Ehkä mä en vaan tahdo seurustella.

Oon ollut viime aikoina aika yksinäinen. Jotenkin oon tajunnut sen, ettei mulla oo ketään kenen kanssa jakaa arkisia asioita. Paitsi äitin eikä sitä lasketa. Tänään äänestämässä oli pelkkiä pariskuntia ja mä. Viimeksi äänestäessä mäkin olin pariskunta, tai ainakin melkein. Mutta en enää. Puhuin just mun ihqun kaverin M:n kanssa, että jos sitä ja mun toista kaveria E:tä ei ois olemassa, mä katoaisin kokonaan maapallolta.

Onneks M ja E on olemassa :)

Treffit

2007-03-12T13:16:00.000+02:00

Mä olin perjantaina treffeillä. Ei tuska. Tuli kyllä taas semmoinen myötähäpeä koko miessukupuolen puolesta ettei oo tottakaan. Mä olin sen tyypin luona juomassa viiniä ja koko illan mietin vaan sitä, kuinka aion kirjoittaa kirjan miehille siitä, mitä treffeillä kannattaa ja ei kannata tehdä..

Tää kyseinen tyyppi ei ollut sitten viitsinyt pahemmin siivota. Siellä lojui kaiken maailman kamaa ympäriinsä ja kaapin ovet retkottivat auki. Ei hyvä. Sitten se alkoi avaamaan sitä punkkupulloa. Taisi olla ensimmäinen kerta, sillä tyyppihän ei oikein hallinnut hommaa. Se alkoi avamaan sitä korkkia ilman, että poisti sen metallipaperijutskan siitä korkin päältä... Ei tuska! Jossain vaiheessa iltaa se alkoi yrittää kaikkea mutta sekään ei ollut pahinta. Pahinta oli se, että se tahtoi näyttää mulle sen lomakuvia vuodelta 2000. Siinä vaiheessa kun se meni vessaan niin mä oikeasti mietin sitä, että oisin vaan häipynyt paikalta. Onneks mut pelasti puhelinsoitto mun entisiltä työkavereilta ja kutsu baariin. Mä keksin pari tosi hyvää tekosyytä ja lähdin jatkamaan iltaa kivojen tyyppien humalaisessa seurassa.

Lauantaina me päätettiin mun kavereiden kanssa lähteä yksille. Pitäis jo kyllä tässä iässä tajuta että ne yhdet ei oo ikinä vaan yhdet... Mä olin juonut alkuillasta jo muutaman lasin skumppaa. Ilta jatkui Vltavassa punaviinillä ja mun valituksella siitä, että siellä on vain keski-ikäisiä. Hyvässä nousussa me päätettiinkin sitten lähteä verestämään teinimuistoja Sling Iniin. Vanhasta tottumuksesta tilattiin muutamia mustikkashotteja (lue: lärvilauta). Mä olin jo aiemmin sopinut, että tapaan sellaisen vanhan äijän Sir Einossa, joten matka jatkui seuraavaksi sinne. Mä moikkasin sitä nopeeta ja totesin, että se on vanhentunut entisestään sitten vuoden 2001 tai jotain ja päätin keskittyä muihin juttuihin.

Einosta me juostiin räntäsateessa Teatteriin, jossa maailman ihanin poke kysyi meitä paperit. Ilmeisesti myös Nalle Puh -kalenteri lasketaan kyseisessä mestassa henkkariksi jos nyt sattuu olemaan niin, että ajokortti on jäänyt kotiin ;). Teatterissa oli alussa vähän tylsää mutta onneks siellä oli ainakin muutama ilo silmälle kenen perään me kuolattiin. Siinä vaiheessa kun me alettiin väitellä politiikasta joku urpo tuli sönköttämään mulle sitä, miten kiva tukka mulla on. Argh! Se oli ihan tuhannen humalassa ja mua ärsytti (varsinkin kun se oli joku autonkorjaaja eikä esim. sveitsiläinen pankkiiri). Onneks se ei viinanhakureissun jälkeen osannut enää oikeeseen pöytään vaan sammui viereisen pöydän sohville :).

Loppuillasta meillä oli vielä ilo tutustua Amerikan Lauriin ja sen pariin kaveriin. Mä sain yhden sen kaverin käyntikortin, koska se lupasi tuoda mulle Nykistä kanelihammastahnaa ja huulikiiltoa pientä palvelusta vastaan. Mä oon jo hoitanut tän vastapalveluksen, mutta nyt mua mietityttää se, että kehtaanko mä loppupeleissä pyytää joltain ventovieraalta äijältä huulikiiltoa toiselta puolen maapalloa. En ehkä. Tai ehkä mä kehtaan. Tai en mä tiedä.

Palvelukseen tarvitaan: Sihteeri

2007-03-06T23:07:00.000+02:00

Mä tartteisin jonkun sihteerin, joka hoitaisi kaikki sellaiset asiat, mitkä mä yksinkertaisesti unohdan hoitaa. Mulla on pahana tapana heittää kaikki tuleva posti eteisen lattialle ja unohtaa se siihen. Siinä pinossa on ainakin Kelalta tullut kirje, missä ne tahtoo mun palauttavan niille järjettömän suuret määrät opintotukia takaisin. Mä ajattelin, että se kirje ikään kuin häviää itsestään ja lakkaa olemasta, jos mä en kiinnitä siihen millään tavalla huomiota...Lisäksi siihen pinoon on jäänyt helmikuun nettilasku, jonka mä olin unohtanut maksaa.

Aloin penkoa postipinoa tänään, kun yritin lähettää mun referaattia opelle ja netti ei sitten toiminutkaan. Ehkäpä mä muistan tästä yhdestä kerrasta. En nimittäin tahdo ihan välttämättä lähteä näin keskellä yötä yliopistolle käyttämään internetiä...

Mä en muuten tajua, miksi jotkut ihmiset lähettää toiselta puolelta kirjastoa teksiviestin kun ne voisi sanoa sen superkivan asian ihan kasvokkain ja siitä tulis vielä parempi mieli...

:)Hyvää yötä..

Footballer's wife

2007-02-28T19:59:00.000+02:00

Mä oon päättänyt, että musta tulee isona jalkapalloilijan vaimo. Kuulin tossa muutama päivä sitten, miten paljon ne saa palkkaa ja mä oon valmis hylkäämään mun kaikki ylevät urasuunnitelmat helpon rahan toiveessa ;). Hah ha, I'm only joking. Opinnot vaan tällä hetkellä tökkii todella pahasti ja stressiä pukkaa, joten on kivaa miettiä, mitä jotkut muut naiset ovat valinneet ammatikseen.. Pakko kyllä myöntää, että oonhan mä tietysti jollain tasolla kiinnostunut esim. Mikael Forssellista (vaikka mä luulin sitä viime kesänä örsöksi). Luin siitä pari viikkoa sitten todella syvällisen haastattelun ja mun käsitykset siitä (ja kaikista muistakin jalkapalloilijoista) muuttuivat aika paljon. Ilmeisesti se onkin aika kovaa työtä pelata ammatikseen eikä siinäkään taida ne paineet olla aivan pienimmästä päästä..

Oon tänään lähettänyt ehkä 1001 kesätyöhakemusta. Eeeeeen todellakaan taas jättänyt tätä viimetippaan. Toivottavasti kaikki kivat yritysjohdossa olevat sedät ja tädit lukee mun blogia ja tarjoaa mulle kesätöitä. Kiitos please. Aina voi unelmoida..

Ai niin, mä oon sellaisella pienryhmäkurssilla jossa kaikki muut on ihan tavallisia nuoria opiskelijoita, mutta sitten siellä on joukossa yksi ällöttävä vanha äijä. Mä sinänsä toki kannustan myös vanhoja ihmisiä opiskeluun, mutta voisitteko yrittää käyttäytyä vaikka ympärillänne olisikin aika monta nuorta tyttöä. Tämä kyseinen ällötys raapii muniaan siellä kaikkien nähden. YÖK! Mun teki mieli lähteä kesken tunnin pois, kun alkoi niin pahasti ällöttää.

Sunnuntai-aamu

2007-02-25T10:17:00.000+02:00

Ihana kevättalvinen aamu. Aurinko paistaa ja linnut laulaa ja mä olen hyvällä tuulella :). Oon vaan taas ihan superlaiska. Huomenna olis tentti, mutta en vaan jaksa lukea. :(. Sitä paitsi mulla oli taas ihan hirveet ongelmat saada huomiseen tenttiin pari kirjaa. Mä en voinut lainata niitä itse, kun yks mun tenttikirjoista on kaksi viikkoa myöhässä (mutta mä en voi palauttaa sitä ennen huomista) ja olin sitten joutunut lainauskieltoon. Mä soittelin perjantaina hädissäni kirjastosta kaikille maailman tutuille jos joku tahtois tulla lainaamaan ne mulle. Mutta sitten mut pelastettiin yllättävältä taholta...mun ihana entinen työkaveri suostui lainaamaan ne mulle. Tää on mun silmissä vähän saman tyylinen teko, kuin että joku prinssi voittaisi taistelussa lohikäärmeen...tai jotain.

Mä olisin tahtonut lähteä eilen ulos, mutta mun kaverit oli menossa paikkaan, josta mä en tykkää. Jäin sitten viettämään koti-iltaa teekkarin seurassa. Mä pakotin sen ottamaan musta valokuvia. Siis voi tuska. Miten vaikeeta mun on hymyillä ilman että näytän tappajakalalta tai joltain muulta örkiltä? :) No joo, parissa kuvassa mä näytän kyllä ainakin omasta mielestäni söpöltä.

Sen tiistaisen pienen seikkailun jälkeen mua oksettaa kaikki fyysinen läheisyys. Ei tunnu yhtään kivalta jos joku koskettaa. Toivottavasti tää menee pian ohi.

Mä kuulin eilen J:ltä sellaisia juoruja joita mä tiedän, että HMOVK tahtoisi kuulla. Mä niin tahtoisin soittaa sille ja kertoa ne, mutta toisaalta taitaa olla vähän turhaa. Se ei enää kuulu mun elämään.

Mä tartteisin muuten tällä hetkellä kipeästi ATK-tukea. Mä sain lainaan Täydellisiä naisia DVD:llä, mutta eihän ne mun koneella näy :(. Tylsää, eli oikeasti on PAKKO lukea. Hmph.

Huono fiilis

2007-02-22T11:17:00.000+02:00

Mä päätin palata takaisin mun entiseen elämäntyyliin ja alkaa harrastaa yhden yön juttuja. Päädyinkin sitten tiistaina illalla erään herrasmiehen luokse kyläilemään ja kotimatkalla olikin sitten tosi paska fiilis. Mä en taida enää pystyä harrastamaan seksiä kenenkään sellaisen kanssa kenestä en tykkää.... Tai siis, ihan hyvältä tuntui vaikka olikin aika perussettiä, mutta jotenkin tuli ihan hirveet morkkikset ja tosi halpa fiilis. Tähän ei tietenkään millään tavalla vaikuta se, että J oli ollut mun luona edellisen yön.. Eipä.

Kirjastossakin kaikki mun vanhat lirkuttelukaverit on ihan järkyttävän kylmiä. Miks ihmiset ei voi vaan olla aina samanlaisia. Tai ehkä miehilläkin on moodswingejä.. Onneks mun luentolirkuttelukaveri oli eilen toooooosi söpö, niin se paransi mun mieltä edes vähän. Lisäksi mä pääsin illalla katsomaan mun kaverin kanssa koripalloa. Tylsää vaan, että Kataja meni ja hävisi. Mut oli kyllä aika jännä peli..

Mä olin muuten viikon äitin ja isin täysihoidossa ja oli tosi kivaa. Pikkukaupungissa on niiiiiiiiiiiin paljon kuumempia miehiä kuin Helsingissä. Mulla oli koko ajan sellainen olo, kuin olisi ollut karkkikaupassa ;). Baarissakin ihmiset oli jotenkin paljon avoimempia ja jossain vaiheessa iltaa mä huomasin tanssivani kolmen miehen kanssa yhtäaikaa... Mutta menin toki yksin kotiin.

Tenttiin lukemisesta ei (taaskaan) tuu mitään. Istun täällä kirjastossa hakkaamassa näppistä ja kiukkuilemassa. Mä tartteisin mun elämään jotain uutta!

Tyhmät puhelimet

2007-02-14T11:16:00.000+02:00

Mun puhelimeen iski eilen kännykkäviirus. Ei sellainen viirus kuin aikaisemmin, eli en lähetellyt känniviestejä kenellekään. Puhelin asetukset on menneet jostain syystä ihan sekaisin (tai mä oon painellut ehkä itse jotain nappuloita tajuamatta mitään) ja mun soittoääninä on tällä hetkellä se Mäkitorppa-rallatus tai sitten piippaus. Ei siinä mitään, mä ottaisin ton piippauksen ihan mielelläni, mutta kun mulla ei oo mitään valtaa valita kumpi siellä soi.. Myöskään äänetön asetukset ei toimi, joten enpä taida mennä luennoillekaan, ettei tarttee kuolla häpeästä kun laukusta alkaa raikaa iloiset Mäkitorpan sävelet..

Miksi jokaisessa junassa on AINA joku superärsyttävä tyyppi, joka päättää käyttää junamatkan siihen, että kuuntelee kaikki puhelimensa soittoäänet läpi, pelailee matopeliä äänet päällä ja sen jälkeen soittelee koko puhelinmuistionsa läpi ja kailottaa tosi kovaan ääneen olevansa junassa?? Tota mä sitten eilen kuuntelin 4 tuntia 50 minuuttia, eikun, VR olikin tapojensa mukaisesti myöhässä niin koko matkaan meni 5 tuntia 10 minuuttia. Grrrrr...

Hyvää ystävänpäivää muuten :)

Tenttiin lukemista

2007-02-10T11:59:00.000+02:00

Aivan kammottavaa, mulla on aivan järjetön hoppu lukea tenttiin joka on maanantaina (vielä kolme kirjaa lukematta...), mutta siltikin mä huomaan tekeväni kaikkea muuta paitsi lukevani. Way to go. Nytkin mä istun kirjastossa, mutta sen sijaan, että mä oikeasti yrittäisin olla hikke ja lukea ja sivistää itseäni, mä pohdiskelen mitä mä laittaisin illalla päällä ja millä tavalla pitäis meikata..

Eilenkään lukemisesta ei tullut mitään.. Päivästä noin neljä tuntia meni siihen, että mä makasin mun kaverin sohvalla teekuppi kädessä tilittämässä mun miesjuttuja. Eikö totakin nyt olis voinut tehdä joskus muulloin..? Esitin taas fiksuja teorioita siitä, miksi mä olen sinkku ja miksi mä selkeästikin tahdon pysyä sellaisena... Mutta toisaalta me tultiin taas mun kavereiden kanssa siihen tulokseen, että ehkä mä keskitynkin aivan vääränlaisiin miehiin...

Mun pitäisi selkeästikin saada joku sellainen mies, joka on hieman aikuisempi kuin mä. En tarkoita tällä mitään sellaista nelikymppistä äijää (paitsi ehkä Asko Kallosta..uuh), vaan jotain sellasta tyyppiä jolla on jo oma elämä joka on suhteellisen järjestyksessä eikä mun tarttee oman elämäni lisäksi stressata sen elämästä. Mä ehkä loppuviimein kaipaan kuitenkin jotain sellaista tyyppiä joka pitää musta huolta vaikka oonkin muka niin itsenäinen ja vahva..

Kirjastossa oli muuten eilen tooooooooooooooooooosi levotonta. Mun miellyttävä ja mukava entinen työkaveri päätti kaataa mun niskaan vettä. Mä olin kaikessa rauhassa tietokoneella (en siis taaskaan lukenut) kun yhtäkkiä tunsin, että nyt kastui niska ja paita. Kun käänsin päätä, mä näin sen vesipullon kanssa mun selän takana nauramassa. Okei, ihan hassu juttu, mutta tottakai toi pitää jollain tavalla kostaa. Mä ajattelin odottaa muutaman viikon niin, että se luulee että mä olen unohtanut koko asian ja kostaa vasta sitten. Ainoa ongelma on se, etten mä tiedä mitään käytännön piloja... Eli ideoita kiitos please! :)

Ääh, nyt mä meen takaisin lukusaliin näyttämään ahkeralta..

Pakkomielle

2007-02-06T20:32:00.000+02:00

Mä ajattelin tänään olla terve ja mennä kouluun jo ihan mun yleisen mielenterveyden takia. Yläkerran naapurin television kuuntelu alkoi tehdä mun pikkuhiljaa hulluksi. Mä näin mun kaverin M:n lounaalla ja me puhuttiin kaikesta jännittävästä. Mä tilitin sille yllättäen koko J-sotkua. Mä en tajua miten mun kaverit jaksaa kuunnella mua koska mä jauhan koko ajan tätä samaa asiaa ja kuullostan pikku hiljaa varmastikin rikkonaiselta levyltä. Mutta minkäs teet. Ilmeisesti mulla on käsittämätön taito vatvoa ihmissuhdeasioita pakkomielteenomaisesti kaikkien poikien tapauksessa...

Oon menossa viikonloppuna mun kavereiden synttäreille ja jotenkin toivon, että pullollinen viiniä saisi mun pään sen verran sekaisin, ettei tartteis koko ajan kelailla samoja juttuja. Mä tartteisin mun omasta tunne-elämästä vähän lomaa. Mutta ehkä kun kuumepäivien jälkeen palaan taas normaaliin rytmiin, ei oo enää aikaa vatvoa kaikkea.

Mun mielestä on kummallista miten mä aluksi luulin, että J ymmärtää mua täydellisesti ja että me ajatellaan asioista samalla tavalla kun nyt kuitenkin on paljastunut se, että me ollaankin about 2 maailman erilaisinta ihmistä. Mä en vaan jaksa huijata enää itteeni yhtään ja leikkiä, että mulle keskusteluksi riittää päivän jalkapallotulosten ja telkkariohjelmien läpi käyminen. Hassua, miten yhteiset puheen aiheet loppuukin jossain vaiheessa.

Mutta... kyllä mua myös hymyilyttää tää kaikki säätö. Oon ajatellut sitä henkilöä kuka sai mut kaipaamaan itseään Stockalla aivan yllättäen. Elämä on selkeestikin yllätyksellistä. Mä vaan toivon, että mulla olisi kristallipallo, jolla voisi katsoa edes minuutin ajan tulevaisuuteen, jotta näkisi sen, mihin suuntaan nyt kannattaa lähteä. Magic Eight Ball ei enää riitä ratkomaan mun ongelmia, varsinkin kun seuraava vastaus kumoaa aina edellisen...

The talk

2007-02-03T11:01:00.000+02:00

Mun kokemuksen mukaan jokaisessa suhteessa ja alkavassa suhteessa on jossain vaiheessa the talk. Suhteessa keskustelun jälkeen joko erotaan tai tiedetään, että ollaan loppuelämä yhdessä. Alkavassa suhteessa sen keskustelun jälkeen päätetään että homma on katsomisen arvoinen tai sovitaan, että turha tässä on enää aikaa tuhlata, tää oli tässä.

Me keskusteltiin viime yönä J:n kanssa (taas) ja eiköhän tää homma oikeesti ala olla tässä. Aikaisemmin mä ajattelin miten jännää se on, että me ajatellaan asioista niin samalla tavalla ja ymmärretään toisiamme uskomattoman hyvin, mutta viime yönä mä tajusin (ja niin tais tajuta sekin) että mehän ajatellaan joistain oikeasti tärkeistä asioista niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin eri tavalla.

Kumma kyllä, ei itketä yhtään.

Kaipuu

2007-02-02T19:44:00.000+02:00

Mä koin tänään jotain todella omituista. Mä olin mun kaverin kanssa Stockalla haistelemassa uusia tuoksuja kun mulle tuli sellainen olo, että mun olisi pitänyt olla sellaisessa tilanteessa jonkin aivan toisen ihmisen kanssa. Mulla oli siis aivan huippua mun kaverin kanssa, niin kuin aina, mutta mulle tuli ihan yhtäkkiä ikävä sellaista ihmistä ketä mä en edes tunne.

Ihmismieli on kyllä omituinen. Ehkä kaikki tollaset taka-alalle sysätyt ajatukset tulee esiin juuri silloin, kun niitä vähiten odottaa.

Mä muuten suosittelen kaikille muillekin rakkauteen kyynisesti suhtautuville ihmisille Rimakauhua ja rakkautta -televisiosarjaa. Ja nenäliinapakettia ;).

Hassua :)

2007-01-30T20:28:00.000+02:00

Kummallista:
http://www.blogilista.fi/info.php?id=10544
http://www.blogilista.fi/info.php?id=6621

Rakkaus

2007-01-29T21:08:00.000+02:00

Mä oon tänään ollut kipeenä ja on ollut aikaa miettiä taas syntyjä syviä sohvalla maatessa. Tajusin tänään, etten mä oikeasti oo koskaan ikinä rakastanut ketään. Toki mä oon ehkä ollut muutamassa tilanteessa rakastunut, mutta en kuitenkaan niin kauaa, että voisin sanoa rakastaneeni. Aika jännä havainto.

Joskus mä oon ehkä kuvitellut rakastaneeni, mikä sekin on tosi hassua. Mutta ehkä se oikeasti on niin, että sitten kun se the one kävelee vastaan, niin sen jotenkin tuntee.

Huono muisti

2007-01-27T19:41:00.000+02:00

Tajusin kaupan kassalla tänään, että enhän mä mitään J:tä voi ensi viikonloppuna nähdä. Meillä on tyttöjen kanssa sovittuna tyttöviikonloppua ja kuitenkin nähdään niiiiiiiin harvoin kun kaikki kolme asuu eri kaupungeissa etten todellakaan aio perua sitä. Kaverit on kuitenkin tärkeämpiä kuin joku poika, ainakin vielä tässä vaiheessa elämää.

Hitto, mä oon vajonnut alas. Mä äsken avasin jonkun pelitilin veikkaus.fi -sivuille vaan sen takia että voin lotota. Eli rahan tuloa ei voi enää estää. Ne 4,5 miljoonaa euroa suorastaan hinkuu mun pankkitilille missä niille on todella hyvin tilaa :).

Yhdeksäs pyörä

2007-01-27T13:23:00.000+02:00

Olin eilen baarissa neljän pariskunnan kanssa. Jee. Mutta oli kyllä yllättävän kivaa. Mulla oli alussa hieman huonot fiilikset lähteä, mutta muutama (kymmenen) lasia viiniä kyllä kummasta nostattaa fiilistä :).

Me oltiin Kallessa jossa oli ihan kammottava perjantaiposse. Miksi oi miksi kaikki ne ällöt tunkee sinne perjantaisin? Siellä oli tasan 2 ihan kivan tyylistä miestä mutta eipä sinänsä oo ehkä tarvetta katsella ketään nyt kun mä oon kovaa vauhtia yksiavioistumassa (onkohan toi edes sana?)... Lisäksi mua hieman ottaa päähän se, ettei niillä ollut maailman parasta bilebiisiä, Beyoncen Irreplaceablea mutta viini oli kuitenkin sen verran halpaa (thanks to kiva baarimikko) että mulla oli kuitenkin ihan kivaa.

Mutta mä tajusin, että ilmeisesti me ollaan kuitenkin jo niiiiiiiiiiiiin aikuisia, että ihmiset on pariskuntia, joilla on asuntolainat ja hehkeät omat kodit ja mä oon aivan totaalisesti valovuosien päässä tosta.. :). Maybe someday..

Mä hoipuin kotiin jo joskus ennen kolmea ja olin paha ihminen. Mä otin lehtienjakokärrystä yhden lehden. Mutta hahaa, ihan oikein mulle, se ei ollutkaan Hesari vaan Höblä. Selkeestikin joku karmanlaki. Nyt oonkin sitten käyttänyt aamun opiskelemalla ruotsia...as if! :)

J määräsi, että mun tarttee pysyä tänään pyjamassa ja laiskotella etten lukis ihan joka päivä. Ihan hyvin oon totellut sitä. Kello on jo pitkälti iltapäivässä (mikähän lauserakenne toi on...) ja mä lojun edelleenkin pyjamassa ja haaveilen. Kohta pitää tosin ryhdistäytyä ja illalla mä pääsen leffaan kahden toooooooosi kuuman pojan kanssa ;).

Somewhere over the rainbow

2007-01-26T17:30:00.000+02:00

Mulla ei oo mitään sanottavaa kun mun elämässä ei tapahdu enää mitään. Paitsi toissapäivänä mulla oli paita väärin päin koulussa ja meni muutama tunti ennen kuin huomasin asian. Miks kukaan ei voinut sanoa..?? Ja eilen unohtui avaimet kotiin, mutta onneks meidän talonmies oli ihan yhtä ritarillinenkin kuin ennenkin.

Tänään mä opin, että kirjastossa käy myös rumia ja pahalta haisevia poikia. Mun piti vaihtaa lukupaikkaa, kun sillä örsöllä oli niin pahan tuoksuista miesten hajuvettä. Mutta mä opin myös itsestäni jotain. Mun on aina aivan PAKKO flirttailla kaikkien mun miespuolisten tuttujen kanssa (ja joskus jopa kavereidenkin). Aivan sairaan rasittavaa, oon selkeestikin jollain tavalla sairas ihminen :).

Tänään PITÄIS lähtee baariin, mutta mua ei huvita tasan yhtään. Mä en jaksa alkaa meikkailla ja laittaa tukkaa. Ois vaan kivaa lojua pyjamassa sohvalla ja kattoo mitä mun nykyisille parhaille ystäville Adamille, Rachelille, Petelle, Jennylle, Karenille ja Davidille kuuluu.

Jumalainen poika (joka ei siis oo sama kuin J) on tajunnut miten naisia hemmotellaan. Mä sain siltä tänään ihqun yllärin :). It made my day. J-juttu on aivan ennallaan. Mitään ei oo tapahtunut suuntaan tai toiseen paitsi, että eilen illalla se oli ihan superihana kun me soitettiin meidän jokailtainen hyvän yön puhelu (jotka tuppaa aina kestämään piiiiiiiiiitkälle aamuyöhön saakka). Mä meen sinne ens viikonloppuna. Jee.

Ajattelin ottaa pienet kauneusunet ennen kuin joudun tonne pakkaseen.

Lauantai-illan huumaa

2007-01-20T22:16:00.000+02:00

Kello on kymmenen ja tänään on lauantai ja mä istun pyjama päällä kotona ja kuuntelen hyviä biisejä (kiitos jumalaisen pojan), poltan ikkunasta tupakkaa ja aion kohta katsoa yhden jakson Rimakauhua ja rakkautta -sarjaa. Voisi kuvitella, että mä olen aivan raivopäisenä täällä kotona, mutta mulla on itse asiassa tosi hyvä mieli. Pitkästä aikaa.

Oon leikkinyt tossa aikaisemmin kotiäitiä ja tehnyt tomaattikeittoa ja muffinsseja. Molemmat kokeilut epäonnistuivat tavalla tai toisella. Ensi kerralla kun mä päätän leipoa rasvattomia ja sokerittomia muffinsseja, viekää mut hoitoon... Noita ei voi sanoa hyviksi edes hyvällä tahdollakaan. Tomaattikeitto on ihan syötävää, mutta parempaakin on kyllä maistettu..

Mun kokkaustaidot on sinänsä muutenkin aika huonot, kyllä mä jotain osaan tehdä mutta useimmiten kaikki menee pieleen enkä oikein enää jaksa edes yrittää. Kun mä kerroin J:lle että aion tehdä muffinsseja, se melkein perui poikien viikonlopun ja tuli tänne, koska se ei uskonut että mä leipoisin jos kaikki olisi kunnossa. :) Kai munkin tarttee treenata tulevia lapsia varten ettei ne ihan nälkään kuole...

Oon lukenut pariin otteeseen muuten erästä uutta blogia jota kirjoittaa joku poliisisetä. Ihan uskomattomia tarinoita ja mä oon niiiiiiiiiiiiiin koukussa niihin juttuihin. Osaltaan tähän innostukseen saattaa vaikuttaa toki myös se, että useimpien muiden naisten tavoin mäkin lämpeän ajatuksesta uniformupukeisesta poliisista (myös palomiehet käy..). Mä olin jättänyt poliisille pari kommenttia sen blogiin ja yllättäen mä sain siltä sähköpostia. Uuh. Ei yhtään huonompi ilta.. :)

Ai niin. Poliisin löytää osoitteesta www.pahapoliisi.blogspot.com

Masentaa ja ahdistaa...kai

2007-01-19T12:01:00.000+02:00

Mua ei taas tänään huvita mikään. Istun kotona pyjama päällä tuijottelemassa ikkunasta ulos ja ajattelemassa synkkiä. Ja mikään ei kuitenkaan oo edes huonosti. Mä en tajua miksi mun pitää aina vaipua synkkiin ajatuksiin heti, jos elämä ei just sillä hetkellä satu olemaan tosi kivaa ja hurjaa. Mun pitäisi opetella elämään sellaista tavallista arkipäiväistä elämää.

Mä oon miettinyt, että pelkäänkö mä niin paljon itseäni, etten osaa olla hetkeäkään yksin. Mua alkaa välittömästi ahdistaa jos ei oo seuraa ja jos joku ei viihdytä mua koko aikaa. Ehkä uudenvuoden lupauksiin olisi pitänyt listata se, että mä opettelen olemaan yksin.

Sekopäistä pohdiskelua

2007-01-18T22:45:00.000+02:00

Mua melkein alkoi tänään itkettää kirjastossa HMOVK:n käytös. Se ei viitsinyt edes moikata mua, vaan yritti olla niin kuin ei huomaisikaan. Me törmättiin kuitenkin sitten myöhemmin jolloin se pyysi mua kahville sen takia, että se tahtoo sen parit leffat takaisin. En taida mennä.

Mä olin vähän rikki, koska se oli jotenkin niin kylmä. Mietin vaan, että olinko mä sille kuitenkin niin yhdentekevä, ettei sitä oikeasti enää edes kiinnosta tietää mitä mulle kuuluu. Onneks mun kaveri M oli myöskin kirjastossa joka sitten muistutti mua siitä, että nykyään on olemassa J ja siihen verrattuna HMOVK on aivan paska ja mun pitäisi olla onnellinen siitä, että mä oon päässyt siitä yli ja eroon. Niinhän mä olenkin, ainakin suurimman osan ajasta. Mutta toi sen kahvikutsu vaan taas kertoo mun mielestä jotain sen kieroutuneesta luonteesta. Se pitää mua narussa ja heti kun mä olen vähän pääsemmässä etäämmälle, se nykäisee mut takaisin lähemmäksi. Hyvä juttu tässä on se, että nykyään mä jopa tajuan tän asian ihan itse.

Mä oon ollut ehkä hieman surullinen viime päivinä. Tai hmm, surullinen on väärä sana, mutta ehkä hieman alakuloinen ilman mitään syytä. Mua jotenkin pelottaa yksinäisyys ja jotenkin tuntuu, että tosi monet mun kaverit ovat autuaasti unohtaneet miltä tuntuu viettää suurin osa ajasta yksin. Sen takia mä ehkä viihdynkin lukusalissa niin hyvin kun siellä on kuitenkin ihmisiä ympärillä. Mua ahdistaa jo valmiiksi tuleva viikonloppu kun ei oo kuitenkaan mitään muuta ohjelmaa kuin lukemista. Mutta toisaalta, ehkä munkin pitää oppia ettei elämä voi olla ainaista juhlaa... Tai ehkä mä saan J:n muuttamaan Stadiin huomenna viikonlopuksi ;).

Mua harmittaa, koska mä olen tainnut johtaa itseäni harhaan erään toisen (ja jopa kolmannenkin) ihmisen suhteen. Ja siinä sivussa tietenkin myös sitä toistakin osapuolta. Taidan olla aika tyypillinen kaksonen sen suhteen, että mä olen aivan kammottava tuuliviiri enkä osaa koskaan päättää tarpeeksi ajoissa mitä (tai kenet) mä tahdon. Voin jo arvata, että tässä kaikessa "pelailussa" (minkä mä päätin siis lopettaa) käy niin, että se kuka loppupeleissä jää yksin, oon mä. Oikea elämä ja monimutkaiset ihmissuhdekuviot eroaa aika lailla kivojen hömppäleffojen ihmissuhdekuvioista. Niissähän kaikki on ruusuista, välillä vuodatetaan pari kyyneltä, mutta homma päättyy kuitenkin joihinkin satuhäihin ja loppupeleissä kaikki on onnellisia. Mä selkeästikin tarvitsisin sinkkunaisen käsikirjan elämää varten. Sitä Viivin kirjoittamaa roskaa ei lasketa koska siinä ainoa kokeiltava vinkki on vodkaredbull ja se, kuinka voi itse tehdä bikinivahauksen. Tai ehkä joku Hollywood-käsikirjoittaja voisi alkaa kirjoittaa mun elämää...

Kaipa nää kaikki kuviot vaan todistaa sitä, että mä olen yhden askeleen lähempänä aikuisuutta.

Lukusalielämää

2007-01-15T21:21:00.000+02:00

Mä mokasin tän päiväisen tentin aivan täysin. Kukaan muu ei voi mokailla sillä tavalla mitä mä onnistuin tekemään. Mun eka ajatus oli tietysti ranteiden vetäminen auki, mutta kun istuin ja ihmettelin ja tsiigailin tenttikysymyksiä, vastoin kaikkia tapojani mä päätin kuitenkin yrittää vastata. Saas nähdä miten käy...

Muutenkin oon kummallisen hyvällä tuulella. Kirjastossa istuessani mä mietin miten kivaa olis jos sais halauksen. Pari tuntia siitä, mä säpsähdin siihen, kun joku oli kiertänyt kädet mun ympärille (mä luen korvatulpissa enkä muutenkaan huomaa mitään...). Ihan huippua. Mun eräs kaveri on ihana kun se jotenkin aina aavistaa milloin ihmiset tarvitsee halauksen. Tai sitten se on vaan niin puutteessa, että sen pitää yrittää kaikkea ja toi on sen tapa kokeilla josko irtoaisi.. ;).

Näin tänään myös HMOVK:n. Mulla ei ollut sille enää mitään sanottavaa eikä se enää ollut millään tavalla kuuma. Se oli jotenkin niin pariutunut ja liian aikuinen. Se sanoi koko ajan "me" kun se olisi pitänyt sanoa "mä". Elämäni helpoin uuden vuoden lupaus. I am sooooooooo over him.

Kirjastossa hengaileminen (mun tapauksessa ei oikein voi puhua lukemisesta...) on huippua. Perjantainakin se mesta oli kuin paras baari. Kuumia miehiä minne tahansa katsoikin. Mä tykkään aika paljon opiskelusta ;). Ja onhan se myös hauskaa...tänään oli vuorossa hysteerinen kikatus Idols-kokelaan alastonkuville.. I know. Me ollaan tosi alhaisia.

Grrrr!

2007-01-13T18:22:00.000+02:00

Siis pitääkö mun tietokone ja blogger mua pilkkanaan? Miks toi viimeisin kirjoitus tuli tohon kahdesti? Mä en enää tajua enkä jaksa tietokoneita.

Turkoosit sukat

2007-01-13T17:49:00.001+02:00

Mä tajusin tänään, että mä olen ihan muuttunut tyttö. Tai ainakin omasta mielestäni mä olen ihan erilainen niin sisäisesti kuin ulkoisestikin nyt kun en enää käy töissä. Töissä musta tuli jotenkin semmonen toimistotyttö joka pukeutui toimistohameeseen ja korkokenkiin ja jotenkin musta tuntui, että oisin ollut paljon vanhempi kuin oikeasti olen.

Nykyään mä käytän ainoastaan farkkuja ja tennareita ja muutenkin mun tyyli on muuttunut hieman rokimmaksi :). Mulla on pääkallotennaritkin ;). Mä aloin pohtia tätä tänään aamulla kun laitoin jalkaani superpirteät turkoosit sukat. Ennen mä käytin ja vain ja ainoastaan mustia sukkia tai sitten sellaisia ihonvärisiä juttuja. Yök.

Tylsästä eilisestä illasta tulikin loppujen lopuksi tosi kiva. Mun suunnitelmissa oli katsoa kaksi leffaa ja juoda muutama lasi punkkua omassa hyvässä seurassani. Mä päädyin jossain vaiheessa iltaa bisselle mun entisen poikakaverin kanssa ja sen jälkeen vielä teekkari tuli kylään. Ja sain jopa katsottua toisen niistä leffoista :).

Tänään mä olen tuhlaillut rahaa kaikkiin uusiin kivoihin vaatteisiin ja höpöhöpöjuttuihin ja illalla pääsen tyttöjen kanssa parille drinksulle. Jee. Toivottavasti kaupungilla näkyy kuumia rokkaripoikia ;).

Ai niin, J on muuttanut sen pahoja tapoja. Mä sain eilen yöllä maailman söpöimmän viestin joka taas vaan todisti sen miten helmi tyyppi se on.

Turkoosit sukat

2007-01-13T17:49:00.000+02:00

Mikä kumma

2007-01-11T11:37:00.000+02:00

Mä en tajua miks tää fontti näyttää aina silloin tällöin erilaiselta vaikka käytän aina samaa fonttia ja aina samaa kokoa..

Vituttaa.

Hieman huono päivä..

Arvoisa yläkerran naapuri

2007-01-11T11:18:00.000+02:00

Olen kuunnellut televisiostanne aiheutuvaa meteliä puolisen vuotta. Fiksuna opiskelijana olen tullut siihen tulokseen, että televisionne volumenappula on mitä todennäköisemmin rikki, sillä televisionne ei hiljene edes siitä, kun hakkaan harjanvarrella kattoon. Myöskään ovikellonne soittaminen klo 01.30 ei saa televisiotanne hiljenemään lainkaan. Todennäköisesti sama vika on myös stereoissanne, sillä ah niin monena yönä olen herännyt reippaaseen humppaan keskellä yötä.

Koska haluan auttaa teitä tässä ongelmassanne, olen soittanut muutamalle rokkitähtiystävälleni jotka tulevat mieluusti auttamaan teitä television ja stereoiden heittämisessä ulos ikkunasta. Olettehan kotona tänään klo 23.00?

ystävällisin terveisin,

tätä menoa kovaa vauhtia keski-ikäistymässä oleva alakerran naapurinne

J

2007-01-10T11:51:00.000+02:00

Mä en oikeasti tajua miten vaikeeta voi olla nousta ylös sängystä ihmisten aikaan. Tänään mä vääntäydyin ylös puoli kahdeltatoista ja kun nyt istun tässä koneella ja juon muutaman kupin kahvia ja tuijottelen ulos, niin johan kello alkaakin olla taas sen verran, että on aika tehdä muita asioita eikä lukemiseen jää aikaa. (Tulipas pitkä lause..) Oon jotenkin niin vielä lomarytmissä. Mun aamu-unisuutta ei suinkaan vähennä se, että oon taas puinut ihmissuhteita J:n kanssa öiseen aikaan.

Joskus silloin ennen joulua mä olin täysin varma, että siitä jutusta ei ikinä tuu mitään sen takia, että mua ahdistaa ne muutamat jutut. Mutta nyt se on kuin toinen ihminen. Se on päättänyt muuttaa itsessään niitä asioita mitkä mua häiritsee.Miettikää! Joku on valmis muuttamaan itseään vain sen takia, että ne jutut häiritsee mua... Aika suloista! Ja toisaalta, mikä mä oon ketään tuomitsemaan. Oon aivan satavarma, että jotkut mun tavat saa toisen ihmisen hulluuden partaalle.

J on kuitenkin tällä hetkellä ainoa ihminen joka ymmärtää mun höpöhöpöjuttuja aivan täysin. Se hyväksyy mun erään todella miesmäisen paheen ja sitä naurattaa kun mä oon niin innoissani jostain sporttileffoista ja kattoo niitä etukäteen, että se voi sitten suositella mulle niitä. Aivan uskomatonta! Lisäksi me tykätään samanlaisista kengistä. Ehkä mua pelottaakin se, että se on niin samanlainen kuin mä. Me ollaan molemmat jonkinlaisia haavemaailmassa eläviä taivaanrannanmaalareita. Ehkä mä pelkään sitä, että kuka oikeasti jaksaisi huolehtia kaikista arkisista jutuista sitten kun me asutaan yhdessä ja meillä on 4 lasta ;).

Ehkä mulla oikeasti on jonkin sortin sitoutumiskammo tai jotain kun mä jaksan koko ajan keksiä tekosyitä sille, miksi mun ei kannattaisi seurustella. Pitäisköhän muuttaa ajatustapaa ja alkaakin miettiä niitä juttuja miksi kannattaisi seurustella. Totuuden nimissä, ei mun sinkkuelämä aivan niin hohdokasta oo, että tän takia kannattaisi pitäytyä sinkkuna.

Mä vihaan muuten itsessäni sitä piirrettä, että mä vatvon ja pohdiskelen aivan kaikkia asiota. Onko pakko ajatella elävänsä kun voisi vain yksinkertaisesti elää...

Eikä yksin asuminenkaan oo mitenkään superkivaa. Yritin eilen pestä pyykkiä ja se tyhmäpää pyykkikone ei suostunut käynnistymään. Mua oikeasti alkoi melkein itkettää kun tuli just sellainen fiilis etten osaa tehdä yhtään mitään. Loppujen lopuksi selvisi, että se kone oli vaan huomattavasti fiksumpi kuin mä. Se ei suostunut käynnistymään ennen kuin olin sulkenut sen kannen. Great.

Kotona taas

2007-01-08T12:26:00.000+02:00

Loma on nyt virallisesti ohi. Tosin enhän mä mennyt siihen tenttiin joka olisi ollut tänään. Olin lukenut noin 10 sivua enkä päässyt sängystä ylös ennen puolta kahtatoista, joten se siitä. Ainahan niitä uusiakin kierroksia tulee... ;)

Aika outoa olla yksin omassa kodissa. Kukaan ei ollut keittänyt aamukahviakaan valmiiksi. Ei ihan pelaa tää palvelu täällä samalla tavalla kuin lapsuudenkodissa. Itsekään en voi kahvia keittää, koska sitä ei ole. Mutta kaukaa viisaana ihmisenä olin jemmannut jääkaappiin yhden pullon cokista ennen lomalle lähtöä joten huonomminkin voisi mennä.

Mä tykästyin pikkukaupunkielämään taas ihan hirmusti. Ihmiset on siellä jotenkin niin normaaleja ja hyvällä tavalla tavallisia. Mietin, että jos olisin jäänyt sinne, niin olisikohan mullakin jo avioliitto, omakotitalo, muutama lapsi ja oma parturikampaamo. Ehkä nyt hieman liian myöhäistä alkaa sitä selvittää.

Olin lauantaina mun pikkuveljen ja sen kavereiden kanssa ulkona. Ilmeisesti nuoruus tarttuu, koska multa kysyttiin henkkarit k-18 teinihelvettibaariin. Olisin halunnut kosia sitä pokea, koska tollasta ihmettähän ei tapahdu ihan hirvittävän usein. Ehkä sen kannattais harkita silmälaseja.. :). Teinihelvetissä oli teinihelvettiä, mutta pirun söpöjä poikia ja järjettömän halpaa viinaa. Mutta siinä vaiheessa kun semmoinen vuonna 1987 syntynyt raitapaitainen poika alkoi näyttää musta todella kuumalta, mä päätin, että on aika lähteä kotiin. Johonkin se ikäraja on vedettävä ;).

Helsingissä järjestetään Eyes Wide Shut -bileet helmikuussa. Vaikuttaa ihan superhienoilta kemuilta. Tsekatkaa vaikka itse : www.idolatro.us

Uneton yö

2007-01-03T12:32:00.000+02:00

Nukkumatti jätti mun sängyn väliin viime yönä. Kieriskelin sängyssä ja pohdin syntyjä syviä ja aloin jo vaipua synkkyyteen kellon tullessa puoli neljä. Sitten mun puhelin piippasi eikä unettomuutta tarvinnut enää kärsiä yksin. Ihan uskomatonta :).

Mä tekstailin J:n kanssa yön pimeinä tunteina muutaman hetken ja tuli tosi hieno fiilis. Kukaan muu ei kyllä tajua mun juttuja niin kuin se. Ja se jopa nauraa mun superhuonoille vitseille! Mutta sitten taas aloin miettiä sitä, miksi se ei olisi se oikea. Mä oon edelleenkin niin kiinni siinä ihmisessä. Oon täysin tunneihminen ja tää on ehkä mun elämän ensimmäinen päätös jonka oon tehnyt järjellä enkä tunteilla ja nyt mietin, että pakkoko tästä oli aloittaa. Mutta kaipa mä jotenkin alitajuisesti tiedän, mikä on loppupeleissä oikea ratkaisu. Ehkä tää aikuisuus on tätä.

Tajusin muuten, että mä elän nyt lomalla ihan kuin jossain mielikuvitusmaailmassa. Kaikki jutut mitä tapahtuu on pelkästään kivoja, voi hengailla koko päivä pyjamassa ja katsoa telkkarista jalkapalloa ja kivoja leffoja eikä tarttee stressata oikeastaan yhtään mistään. Mietin jopa, että pitäiskö jättää maanantain tentti väliin ja olla palaamatta omaan kotiin ja oikeaan elämään vielä vähään aikaan!

Paluu arkeen

2007-01-02T21:18:00.000+02:00

Tai ainakin melkein. Olin kovaan ääneen julistanut kotona herääväni tänään ajoissa lukemaan. No okei, onhan 12 periaatteessa ihan suhteellisen ajoissa, mutta kun lukuaika meni aika pitkälti sudokuja täyttäessä ja lehtiä lukiessa. Toisaalta, eihän Roomaakaan päivässä rakennettu joten ehkä mä odotan vähän liikoja jos luulen, että loman unirytmi kääntyy yhdessä yössä.

Mä oon hengaillut koko joululoman mun pikkuveljen ja sen kavereiden kanssa ja ilmeisesti nuoruus on tarttuvaa. Lääkäri oli merkannut reseptiin mun syntymävuodeksi 1991 sen oikean sijaan. Täähän ei tietenkään oo mikään kirjoitusvirhe, sen mielestä mä vaan oon ollut NIIN nuorekas ja hehkeä, että se on ajatellut, että 1981 ei voi olla oikein ;). Mielikuvitusmaailmassa on hyvä elää.

Musta on muuten huippua, että J lähettelee mulle telkkarivinkkejä, edelleenkin. Aika helmi tyyppi :). Näin muuten HMOVK:sta unta viime yönä. Unessa mä juoksin sitä pakoon, joten mun omien tulkintojen mukaan ton on pakko tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että mä olen valmis päästämään siitä irti.

Koska päivä ei oo mikään oikea päivä ilman ongelmia, oon kehittänyt tällekin päivälle ongelman. En osaa päättää milloin lähtisin takaisin omaan kotiin. Täällä olis lauantaina kiva korismatsi ja teinibaarin hautajaiset (jossa toivottavasti olis paljon HALPAA tai jopa ilmaista viinaa). Helsingissä taas olis jo perjantaina bileet ja lauantaina toiset bileet. En osaa päättää miten mä tahdon viettää viikonloppua. Oikea ratkaisu tähän ongelmaan olis se, että istuisin jossain kirjastossa lukeamssa maanantain tenttiin.

Ai niin. Vielä lisäys lupauksiin. Mä aion olla vähemmän ilkeä, sarkastinen ja ironinen tästä lähtien. ;)

Minä lupaan

2007-01-01T15:48:00.000+02:00

Hmm. Mä ajattelin tänä vuonna tehdä muutamia lupauksia uuden vuoden kunniaksi.

1) Vähennän alkoholin käyttöä. Tai jos en vähennä, niin juon ainoastaan laadukkaita juomia.
2)Lopetan kaikki muutkin paheet.
3)Sen sijaan, että tuhlaisin rahaa ostelemalla kaikkia naistenlehtiä viikottain, ryhdyn tilaajaksi ja säästän rahaa.
4)Ostan uusia kenkiä vain, jos oikeasti tarvitsen niitä. Sama pätee käsilaukkuihin.
5)En käy baarissa neljänä iltana viikossa vaan kehitän muita harrastuksia.
6)Lopetan pleijaamisen ihmissuhteilla.
7)En enää haikaile HMOVK:n perään.
8)En soittele kännipuheluita.

Mennyt vuosi oli kyllä kaikin puolin ihan huippu. Ei haittaa, vaikka kaikki muut ovatkin menneet naimisiin, saaneet lapsia ja ottaneet asuntolainaa. Mä tykkään mun elämästä just tällaisena.

Onnea vuodelle 2007!

Have yourself a merry little christmas

2006-12-23T12:30:00.000+02:00

Mä alan pikkuhiljaa olla joulumielellä. Selviteltiin J:n kanssa meidän välejä vielä viime yönä (miks kaikki ihmissyhdedraama tapahtuu AINA yöllä?). Me ollaan kai nyt ainakin jonkinnäköisissä väleissä, ei hyvissä, mutta mun kokemuksen mukaan aika parantaa kuitenkin melkeinpä kaiken :).

Ja mun oma mieli parani kun pääsin eilen tilittämään M:lle tilannetta. Kiitos terapiasta! Ihanaa, kun kaverit oikeesti aina saattaa löytää aivan uuden perspektiivin asiaan.

Tajusin just, että mä oon vielä niiiiiiiiiiiiin lapsi. Heti kun äiti ja isi lähti kaupungille mä aloin penkoa kaappeja siinä toivossa, että löytyisi jotain joululahjoja. Siis apua! Mä oon edelleenkin aivan yhtä utelias kuin joskus 20 vuotta sitten ;). Hmm..Ne lahjat mitä mä löysin oli jo paketoituna, mutta ainakin perinteen mukaisesti näyttäisi tulevan kirja ja cd. Jeejee!

Hyvää joulumieltä kaikille!

Jalanjälkiä sydämessä

2006-12-22T14:22:00.000+02:00

Mulla olis ihan hirveesti kaikkia asioita mitä tahtosin kertoa J:lle. Hassua, miten johonkin ihmiseen, jonka tietää olevan väärä, voikaan kiintyä niin paljon. Esim. eilen mä olisin tahtonut hehkuttaa sitä, miten hyvä leffa Lucky number Slevin olikaan ja äsken mä oisin tahtonut kertoa sille, että kuulin vihdoinkin yhden biisin mistä se on hehkuttanut pari viimeistä viikkoa.

Mun mielestä elämä taas tuntuu ihan omituiselta ja hassulta. Tuntuu jotenkin siltä, että elämä on mennyt totaalisen ohi sen takia, että mä en ikinä uskalla katsoa mitään juttuja loppuun saakka. Oon kyllä yks luuseri-luovuttaja. Oon kummallisen allapäin tosta J-jutusta, mutta mä en kehtaa kotona vaipua mihinkään itsesääliin, joten on pakko näytellä reipasta ja iloista. Musta tuntuu, että mä teen aina väärin kun on kyse ihmissuhteista. Äsken tosin mietin, että tää on taas yksi sellainen juttu mitä voi märehtiä ja vatvoa ja uskotella itselleen, ettei tahdo alkaa pitkään aikaan säätää yhtään mitään kenenkään kanssa kun on vieläkin niin paha mieli omasta käytöksestä. Mulla on siis taas kerran yksi hyvä tekosyy pysyä sinkkuna.

Mutta vaikka nyt onkin vähän apeaa, niin mä oon silti onnellinen siitä, että mä opin tuntemaan J:n. Mun elämä ois ollut viime aikoina vaan niin paljon tylsempää ja mä oisin niin paljon enemmän keski-ikäinen jo nyt jos sitä ei olis olemassa.

Mä lisään mun joululahjalistaan sen, että J on onnellinen, se pärjää ja että joku mua ihanampi tyttö tajuaa sen, miten helmi tyyppi se on.

Paha ihminen

2006-12-21T12:37:00.000+02:00

Mä päätin eilen pilata mun oman ja J:n joulufiiliksen. Mä oon jo pitkään arvannut, että se ehkä tykkää musta enemmän kuin mitä mä siitä, mutta koska mä olen huono ihminen ja pleijaan muiden tunteilla ja kaikki ihmissuhteet on mulle pelkkää peliä, mä sen saanut sitä sanottua sille aikaisemmin.

Eilen mua alkoi sitten ahdistaa aivan järjettömästi eikä tilanteessa ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin rehellisyys. Täytyy myöntää, että se ainakin näytti ottavan sen paremmin kuin mitä mä olin ajatellut, mutta siltikin mua jotenkin pelottaa, että miten se oikeasti suhtautuu tähän asiaan. Mä en tiedä ahdistaako mua oikeasti se, että mä oon pitkästä aikaa päästänyt jonkun ihmiseen tutustumaan muhun ja antanut ehkä jopa mahdollisuuden. Mä oon ollut ilman mun suojamuuria ja kilpeä ja nyt ehkä sitten alkoikin pelottaa.

Mutta sinänsä mä oon varma, että jos mua ahdistaa siinä ihmisessä ihan mikä tahansa juttu, niin mä oon tehnyt oikean päätöksen. Jollakin tavalla mä uskon siihen, että rakkaus on sokea eli mun pitäisi hyväksyä mun rakastamat ihmiset niiden kaikkien vikojen kanssa (niin kuin mä tietysti toivon, että mutkin hyväksytään). Koska J:n kohdalla mä en pysty selkeästikään ikinä sellaiseen rakkauteen, se ei missään nimessä oo sellainen ihminen kenestä mä tykkään oikeasti. Se on sanoinkuvailemattoman, uskomattoman ihana ja sinänsä täydellinen, mutta se ei vaan jostain syystä oo mua varten ja mä tiedän sen.

Mä oon kyllä aivan paska tyyppi. Olisinko mä voinut sanoa sille nää kaikki vasta joulun jälkeen?

Kännykkäviirus

2006-12-19T11:11:00.000+02:00

Mä en tajua, miten mulla voi aina olla puhelimen kanssa hieman huonoa tuuria... Olin joskus vähän aikaa sitten myynyt iskälle mun vanhan puhelimen todella hyvään hintaan. Eilen se sitten alkoi reklamoida mm. siitä, ettei kamera toimi. Samalla se kysyi, että voisinko mä mahdollisesti poistaa kaikki mun omat numerot puhelimen muistista ja vanhat viestit, jotka on olleet lukittuina.

Siis voi tuska. Mun puhelinmuistiosta löytyi kyllä kaikkia sellaisia numeroita, joiden omistajat mä olin jo unohtanut hyvän aikaa sitten...melkein teki mieli ottaa ne talteen, mutta sitten järki voitti. Kaikki pois vaan. Mutta mä mietin, että millaista elämää mun vanhemmat luulee mun viettävän.. Puhelinmuistiosta toki löytyivät vanhat tutut: Säälittävä poliisi, Strippari, Micke Laivalta, ruotsalainen Otto ja pari muuta kaiken kertovaa koodinimeä.

Äiti olikin jo poistellut jotain mun vanhoja viestejä, ja ainoa mikä oli jäänyt jäljelle (minkä mä olin lukinnut ja mitä noi ei osanneet avata) oli HMOVK:n viesti meidän vappuisen riidan jäljiltä. Ou jee.

Noh..ainakin tuli taas opittua, että kannattaa poistaa KAIKKI tarpeettomat numerot ja viestit just in case...

Rakas joulupukki

2006-12-18T12:26:00.000+02:00

Koska olen menneenä vuonna ollut todella todella kiltti tyttö, toivoisin sen näkyvän lahjojen määrässä ja laadussa. Seuraaville asioille olisi kovasti käyttöä, joten olethan kiltti ja huomiot toiveeni asianmukaisella tavalla..

Tässä lista:

-ihana, hehkeä, kuuma ja kiltti poikaystävä (jos kaikki ominaisuudet eivät täyty yhdessä pojassa, niin voi niitä kai sitten olla useampi..)
-espressokone (siis EI pannua, vaan kone, mielellään hyvällä takuulla, koska mähän kuitenkin hajotan sen aika nopeeta..)
-täydelliset farkut
-mustat lacosten tennarit (joita ei enää valmisteta)
-avoin lahjakortti Tiffanylle
-oma kampaaja
-opintoviikkoja

Kiitos. Tuothan myös hyvää joulumieltä, terveyttä ja onnellisuutta mulle ja kaikille läheisille sekä tietysti rauhan maailmaan.

Täydellinen joululahja

2006-12-12T23:19:00.000+02:00

Juttelin juuri erään mun miespuolisen tutun kanssa, joka suunnitteli joululahjaa jollekin tytölle keneen se on kovin ihastunut.

"mä oon ostanut pikkuprinssin pokkariversion ja ostan sellaisia pieniä askartelutähtiä, joita laitan sivujen väliin sille kyseiselle aukeamalle..."

Täydellistä. Miks kukaan mies ei ikinä oo mua kohtaan noin romanttinen ja söpö?

Hyvät humalat

2006-12-12T15:18:00.000+02:00

Hmm. Mä olin viime torstaina ulkona (EN Kallessa...). Etkoille mennessä olin aivan vakuuttunut siitä, että käyn noppaa bileissä ja lähden kotiin viimeistään puolen yön aikaan. Toisin kävin. Parin punkkulasin ja rommikolan jälkeen en sitten enää tajunnutkaan ajankulua. Yhtäkkiä kello oli jo puoli kuusi aamulla ja mä tilailin taksia. Harmillista sinänsä, se taksi ei jostain kumman syystä vienytkään kotiin, vaan päädyin sitten menemään kahden hengen jatkoille Töölöön. On varmaan ollut todella kivaa, mutta muistikuvat on hieman hatarat...

Mä heräsin siihen, että mun pikkuveli soitti ilmoitti ajaneensa kolarin ja pyysi mua tulemaan kolaripaikalle. Mähän sitten lähdin kuin lennossa (siis mitähän se poika on ajatellut...."Mun pikkuveli ajoi just kolarin, pakko lähteä. Heippa!) edellisillan bilevaatteissa leikkimään rauhallista aikuista. Hieman ne poliisit kattoi mua pitkään kun säntäsin paikalle meikit levinneenä ja muutenkin varmaan hieman väsähtäneen oloisena ja KESÄKENGISSÄ.. No, onneksi kenellekään ei käynyt mitään sen pahempaa ja tilanne saatiin hoidettua ja Marian sairaalassakaan ei mennyt viittä tuntia kauempaa. Sen jälkeen olikin sitten taas niin sekava olo, että oli pakko lähteä uudelleen ulos. Pari siideriä ja elämä hymyili jälleen.

Koska viikonloppu oli sinänsä jo mennyt viihteen puolelle, mä totesin, ettei enää kannata lauantai-aamuna aloittaa lukemaan maanantain tenttiin (johon en tietenään mennyt), vaan päätin kuluttaa päivän hyödyllisesti ja lähteä shoppailemaan. Mukaan tarttui kaikkia kivoja pikkujoulumeikkejä ja niitä pääsinkin testaamaan heti samana iltana mun kavereiden pikkujoulubilessä. Me tehtiin mun parhaan kaverin kanssa hotshotteja perinteiden mukaisesti. Juuri kun oltiin vatkattu kermaa, meidän mukavat miespuoliset ystävät ilmoittivat, ettei siinä mitään ois tarvinnut vatkata. Eli hukkaan meni taas puoli tuntia ja käsilihaksetkin kipeytyivät. Höh. Mutta hyviltä ne silti maistuivat. Mutta selkeästikin meidän pitäisi harjoittaa tätä perinnettä hieman useamminkin kun ei aivan vielä toi tekeminen näytä sujuvan...

Lauantaina käytiin baarissakin, mutta jotenkin pikkujoulukautena tuntuu siltä, että kaikki normaalit baariasiakkaat on kotibileissä, koska baarit on niin täynnä viisikymppisiä pukuäijiä ja niiden sihteereitä pikkuhameissaan.. ;). Ois melkeinpä pitänyt vaan mennä kotiin suoraan..

Mua vähän pelotti eilen kun tuuli niin kovaa ja ikkunat vaan helisi. Siinä vaiheessa olis ollut kivaa, jos mun mielikuvituspoikaystävä olis ottanut mut kainaloon.

Säälittävyyden huipentuma

2006-11-29T21:16:00.000+02:00

AUTS! Mun tarkoitus oli vuodattaa maanantai-iltana siitä, kun olin nähnyt HMOVK:n kirjastossa. Kotiin tullessa mä puhuin erään mun tutun kanssa, joka kertoi hauskan pikku jutun siitä, että mun säälittävyydestä (ja siitä, miten mä en vieläkään oo löytänyt miestä) kerrotaan myös muussakin blogissa kuin mun omassa. Hmmm, pakko myöntää, osui ja upposi.

http://releaving-farewell.blogspot.com/2006/11/im-officially-dating.html

Enjoy!

Joulukalenteri-idea

2006-11-27T14:24:00.000+02:00

Mä sain just aivan mahtavan idean joulukalenteriksi. Miks tätä ei oo vielä keksitty? Otetaan yksi alastonkuva kuumasta miehestä ja laitetaan sille sitten siihen joulukalenterin päällysosaan vaatteet päälle. Aina kun avaa luukun, paljastuu enemmän ja enemmän... ;). Uuh.

Jee! Mä oon taas yhden tentin lähempänä joululomaa! Ei oo enää jäljellä kuin 3 tenttiä ja 3 semmoista pienempää luentokuulustelua :). Me just tänään suunniteltiin mun kaverin kanssa, mitä kaikkea kivaa joululomalla voi tehdä, kun kaikki kaverit on taas samassa paikassa. Ihan helmeä!

Tentissä oli tänään ihan hirvittävä natsimeininki. Mä en tajua, mikä tarve joillakin typerillä yliopiston assareilla on yrittää pönkittää omaa auktoriteettiaan karjumalla opiskelijoille. Melkein meni fiilikset, mutta sitten päätin ettei joku typerä bitch pilaa mun päivää.

Tentin jälkeen mä menin lainamaan vähän lisää tenttikirjoja ja matkalla kirjastoon, näin pojan, joka kantoi sellaista valkoista isoa muovituolia päänsä päällä. Se näytti ihan siltä kuin se poika olisi ollut sieni, ja se tuoli olisi ollut sen sienen lakki. (EI, mä en ollut missään aineissa.) Mä repesin aivan täysin. Anteeksi, sieni-poika. Tarkoitukseni ei tietenkään ollut nauraa sulle....

Nyt mä tulin kotiin muka lukemaan. As if. Enhän mä mitään jaksa lukea. Juon teetä ja tuijottelen ikkunasta ulos ja ajattelen kaikkia turhia ajatuksia. Tuolla on muuten aivan tajuttoman hieno auringonpaiste. Ja Suomessako muka kaamos? ;)

Eilen taas tuli todistetuksi se, kuinka kammottava ihminen mä olen. J soitti ja me oltiin eräästä aivan täysin epärelevantista asiasta eri mieltä. Puhelu päättyi siihen, että mä huusin sille ettei tarttee soitella mulle enää ikinä ja löin sille luurin korvaan. Siis haloo!!! Kuka aikuinen käyttäytyy noin :D. Edellisellä kerralla kun se soitti, se valitti about vartin että kuuluu tosi huonosti ja mä tiuskin sille närkästyneenä ettei ainakaan mun puhelimessa oo mitään vikaa, että kattoo vaan sitä omaa luuria. Nii-in, ei mun puhelimessa mitään vikaa ollut, mutta käyttäjässä kyllä sitäkin enemmän. Se luuri oli väärinpäin.

Elämä on tylsää

2006-11-26T18:06:00.000+02:00

Uuuh. Helsingissä on sittenkin vielä jäljellä kuumia miehiä. Me seisottiin mun kaverin kanssa kellon alla ja yhtäkkiä ohitse käveli ihan järjettömän kuuma mies. Meidän molempien lauseet jäi kesken ja me vaan tuijotettiin sitä. I know, tosi junttia, mutta kun se miehen näkee, niin ei pysty mihinkään muuhun. Sitten mä muistin, että mähän olin nähnyt sen miehen aikaisemminkin. Mun ja mun työkaverin piti ajaa ylimääräinen kortteli vaan sen takia, että me voitais katsella sitä tyyppiä hiemaan pidempään. Hirvee stalkkeri mäkin oon ;). Mutta sen mä ehdin katsoa, ettei sillä oo sormusta ;).

Muuten mun elämä on aivan saatanan tylsää. Mä vaan luen tenttiin ja käyn koulussa ja odotan joululomaa ja tammikuuta.

Tuhkimo

2006-11-15T18:34:00.000+02:00

Voi tuska! Mä aloin tossa aikaisemmin etsiä mun bilekenkiä tätä iltaa varten. Kenkiä ei löytynyt tasan mistään ja mä tajusin, että oon käyttänyt niitä viimeksi viime keskiviikkona. Koska niitä ei löytynyt kotoa, mä fiksuna tyttönä päättelin, että ne on jääneet jonnekin. Soitin ensin löytötavaratoimistoon ja se äijä, joka vastasi puhelimeen repes nauramaan kun mä tiedustelin mun kenkiä. Sen sijaan, että se ois heti alkanut etsiä niitä, se alkoi heittää läppää tuhkimosta, joka kulkenut talvipakkasella kotiin ilman kenkiä. No, loppujen lopuksi se vihdoin ja viimein etsi niitä, mutta eihän siellä olleet.

Pikkuhiljaa alkoi iskeä ihan hirvittävä morkkis siitä, että miten mä aina onnistunkin kännissä mokailemaan jotenkin. No, onneks mä muistin, että se sukkapuikkopoika oli tarjonnut mulle siideriä yhdessä baarissa ja mä soitinkin sitten sinne ja Halleluja!, kengät olivat siellä. Eipä muuta kuin hakemaan ja Alkon kautta kotiin tätä iltaa varten ;).

Kuinka erilaista kaikki onkaan päivänvalossa...

2006-11-13T13:35:00.000+02:00

Törmäsin äsken kirjastossa sellaiseen mun vanhaan ja erittäin salaiseen muutaman yön hoitoon joka lämppää mua edelleen aina jos vaan ollaan jossain samoissa bileissä. Siis voi tuska. Nyt kun näin sen selvin päin, mut teki mieli juosta kirjastosta huutaen ulos. Miten ihmeessä mä oon voinut siihen koskea? Se ei oo kiva eikä se todellakaan oo mitenkään kuuma. Ihan tavallisen näköinen, mutta mua pari senttiä lyhyempi ja haisee tupakalta. Ja tässä todettakoon, että ei se mikään niin kummoinen oo edes sängyssä. Tosin, eihän kännissä mikään tunnu miltään.

Mä oon ehkä joskus aikaisemminkin miettinyt, että mikä siinä oikein vetää puoleensa. Muutaman (kymmenen) siiderin jälkeen mun mielestä se on todella vetovoimainen tyyppi. Tai sitten mä oon vaan aina ollut niin puutteessa kun oon sitä nähnyt. Mutta viimeisin kerta jääköön viimeiseksi! Amen.

Mä oon yrittänyt pitää silmät auki yliopistolla käydessä sen varalta, että törmäisin siihen mun yövieraaseen, mutta kun yritin kuvailla sen ulkonäköä mun kaverille, mä tajusin, että enhän mä muista miltä se näyttää. Mua pidempi, hyvä pyllyinen, tumma tukka... Mutta noitahan on yliopisto täynnä ;).

Hirveet opiskeluangstit. En ollut päässyt erästä tenttiä läpi ja mua vituttaa se aivan suunnattomasti. Mun piti olla kyseisessä aineessa hyvä ja mä olin jopa lukenutkin siihen tenttiin. Nyt tää yllättävä takaisku pakottaa mut tekemään uuden lukusuunnitelman loppusyksyksi. Helvetti... Muutenkin ärsyttää tää tenttiin lukeminen. Ilmeisesti paperi on niiiiiiiiiiiiiiin kallista, ettei kaikkia tenttikirjoja kannata painaa, vaan niitä pitää lukea jonain helvetin sähköisenä versiona. 1000 sivua tietokoneelta luettuna. No thanks. Ennemmin mä alan suunnitella hakemista johonkin muuhun kouluun. Musta tulis varmaankin aika hyvä sairaanhoitaja, lentoemäntä tai parturi-kampaaja. Mua ei vaan kiinnostaa tää lukeminen enää yhtään.

Parturi-kampaajista puheen ollen... Mä meen huomenna kampaajalle. Oon tässä yrittänyt miettiä, että pitäiskö värjätä tukka hieman tummemmaksi (=tekoälyä...).

Perkele!

2006-11-11T12:27:00.000+02:00

Mun puhelin on rikki. Se ei soi.

Unohtui

2006-11-10T16:08:00.000+02:00

Mä unohdin mainita maailman huvittavimman yksityiskohdan mun yövieraasta. Sen lähdettyä, mä löysin aamulla mun sängystä sukkapuikon, siis sellaisen jutun, millä neulotaan lapasia ja sukkia ja kaikkee muuta sellaista. Harrastaakohan se poika käsitöitä?

:)

Old lady

2006-11-10T15:53:00.000+02:00

Ou nou. Musta on tullut nyt niin vanha, että mun äiti lähettää mulle postissa silmänympärysvoidetta ja valokyniä, millä voi peittää jo olemassa olevia ryppyjä. Mä yritän jotenkin alitajuisesti kieltää mun vanhenemisen ja hengailla mua nuorempien herrasmiesten seurassa. Keskiviikkoisissa opiskelijabileissä olin yllättäen taas hieman liian monta siideriä nauttineena ja jostain kumman syystä päätin lähteä kahden hengen jatkoille jonkun TODELLA nuoren henkilön seurassa...

Pakko myöntää, että oli ihan kivaa nukkua pitkästä aikaa jonkun kainalossa, mutta voisinkohan mä ensi kerralla valita jonkun hieman vanhemman tyypin mukaani... :D. Ironista sinänsä, että ennen kotoa lähtöä olin ajatellut, että enpä siivoa kämppää kun yksinhän mä kuitenkin nukun.

Torstai-aamuna selvisi myös, että mun puhelimeen oli taas iskenyt aivan kammottava viirus. Mun puhelin oli soitellut kaiken maailman miehille ilman mun lupaa. Aamulla olikin sitten kiva selitellä muutamille henkilöille ettei mulla ollut mitään hätää vaikka soitinkin keskellä yötä. Eikö pariutuneet yksilöt ymmärrä, että kännipuheluita voi soittaa muulloinkin kuin viikonloppuöisin...?

Aloin muutenkin miettiä, että kaikki pojat kenestä mä oon viime aikoina ollut kiinnostunut, on mua nuorempia, paitsi mun kaverin isoveli, mutta ehkä se onkin poikkeus joka vahvistaa säännön. J on mua vuoden nuorempi, jumalainen mies on mun pikkuveljen ikäinen ja muutamat muutkin herrasmiehet ovat mua nuorempia, mutta kaikki onneks täysi-ikäisiä. :D.

Mä oon lueskellut tänään sitä Viivin sinkkukirjaa. Voi tuska, mitä se on sinne kirjoitellut! Siinä on muutama kiva drinksuohje, mutta oikeestaan muuta hyvää siitä ei löydykään. Kirjan perusteella kaikki ihmiset saa sinkknaisista sellaisen kuvan, että me ollaan vaan rahan perässä ja vaihdetaan lakanoita joka ilta ennen kuin uusin uhri tulee kylään. Vaikka mä itsekin olen välillä ainakin todella pinnallinen, edes mun pikku päässä ei liiku tuollaisia ajatuksia. Hirveetä sinkkuelämän gloriaa ja hehkutusta, mutta rivien välistä paistaa sellainen epätoivo, että mä ainakin olisin viiltämässä ranteita auki jos mä itse käyttäytyisin samalla tavalla kuin kirjan "täysin fiktiivinen päähenkilö, Viivi".

Iloista perjantai-iltaa!

Lost in Vantaa

2006-11-05T11:49:00.000+02:00

Weird. Mä tuuletan ja ikkunasta tuli sisään kärpänen ja kaks leppäkerttua. Hmm...eikös kaikkien tollaisten ökkiäisten pitäis kuolla tai nukkua talviunta tai jotain. Mitä iloa talvesta on jos silloin saa pelätä yhtä hysteerisenä ampiaisia kuin kesälläkin?

Mä olin eilen kiltti tyttö ja kävin moikkaamassa mun sukulaisia ja voi kiukku. Miksi piti olla joku pyhäinpäivä ja maaseudulla oli jotkut Venäjän vallan aikaiset bussireitit käytössä. Sen sijaan, että se bussi olisi kääntynyt yhdestä risteyksestä oikealle, se menikin suoraan. Sitten mulle iski ihan hirveä paniikki ja hyppäsin bussista pois seuraavalla pysäkillä ja mietin, että nopeastihan mä kävelen sinne oikeaan suuntaan. Just joo. Mä jouduin jonnekin omakotitalon takapihalle eli aivan totaalisen eksyksiin. No loppujen lopuksi löysin perille ja olin aivan jäässä. Sitten mun täti kertoi, että se bussi kyllä tulee sinne niille, kunhan on ensin kiertänyt jostain huitsin nevadasta. Great. Mitä tästä opimme? Ikinä ei kannata jäädä pois bussista talvipakkasella ilman, että tietää missä on. Hieman suututti. Aikaisemmin mä eksyin aina vaan Espoossa, mutta ilmeisesti mun suuntavaisto oli eilen jäänyt Stadiin...

Sukulaisten kanssa oli ihan kivaa, mutta eihän sitä selvin päin kestänyt. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja lainasin mun tädin ompelukonetta kun ajattelin kaventaa farkkujen lahkeita, että ne näyttäis kivemmalta saappaiden kanssa. Harmi, vasemmasta lahkeesta tuli niin kapea ettei mun edes mun jalkaterä mahdu sinne farkkuihin. Ou jee. Eli suoraan roskiin. No, pikku mokiahan sattuu kaikille...Ois varmaan pitänyt ommella ennen kuin aloin juomaan punkkua. Mutta mun toisesta käsityöstä tuli aivan mielettömän hieno :). Mulla oli operaatio Pimp my biletoppi. Mä ostin yhden kivan topin, mutta jostain syystä mä en oo kuitenkaan käyttänyt sitä lainkaan. Perjantai-aamuna kun lojuin taas itsesäälissä kotona, mä analysoin sitä toppia ja tulin siihen tulokseen, että se näyttäis huomattavasti kuumemmalta jos kultaiset paljetit vaihtais hopeisiin (mulla on myös tosi kivat hopeiset bilekengät). Tuumasta toimeen ja nyt toppi on niin kuuma, että mä tahtoisin käyttää sitä aivan koko ajan. Hitto, mikä käsityöblogi tästä on tulossa ;).

Mun piti eilen mennä moikkaamaan tuttuja yhteen baariin, mutta sitten tulikin jostain taas tosi huono mieli ja jäinkin kotiin oksentamaan. No, onneksi mä piristyin siitä ja makasin loppuillan sohvalla ja katsoin HMOVK:n Frendit-DVD:tä, jota mä en oo palauttanut sille. No ihan oikein sille... Mä aion pitää ton seasonin vaikkei se edes oo muu lemppariseason, mutta kyllähän sitä katsoo aina silloin tällöin.

Mä puhuin J:n kanssa puhelimessa toissa yönä varmaan pari tuntia. Mä en tajua, miten se on niin kärsivällinen. Mulla oli niin kivaa jutella sen kanssa, että mä kikattelin ääneen pariinkin otteeseen todella hysteerisenä. Se vaan oikeasti on niiiiiiiin superhauska ja me ollaan jotenkin totaalisesti samalla aaltopituudella. Mä oonkin miettinyt viime aikoina, miksi siitä jutusta ei koskaan tullut mitään sen enempää. Se ois niin täydellinen tyyppi. Akateeminen renttu ja muutenkin aivan kuin mulle tehty. Mutta musta tuntuu, että me ajauduttiin ehkä liikaa kaveritrackille ja se tietää musta todella paljon sellaisia juttuja mitä en ikinä kertoisi kenellekään säädölle/poikakaverikandidaatille. Ja koska HMOVK on todella hyvä todiste siitä, ettei kavereiden kanssa kannata IKINÄ KOSKAAN alkaa säätää mitään. :)

Jee, tästä on kerrankin tulossa kiva sunnuntai. Ei tarttee maata yksin kotona ja märehtiä elämän surkeutta. Meen ekaks trendikkääseen (hih) valokuvanäyttelyyn ja kahville ja sitten toisten kavereiden kanssa leffaan. Jeejee :)

Ai niin, vähän mä odotan jo nyt uutta vuotta. Ehkä jopa enemmän kuin joulua. Meillä on kerrankin jo tässä vaiheessa kivat suunnitelmat :). Huippua!

Voi helvetti!

2006-11-01T17:05:00.000+02:00

Mä luin äsken mun blogia taaksepäin ja tajusin, että mä oon itkenyt HMOVK:n perään toukokuun alusta saakka. Siis mitä helvettiä, puoli vuotta? Mä en oo tajunnut ollenkaan, että siihen on mennyt puoli vuotta. Siis apua! Miten säälittävä mä oikeastaan olen? Aika pysäyttävää. Sen sijaan että mä tahtoisin vetää ranteet auki tän havainnon takia, mä nauran itselleni. Musta on oikeesti tullut niin tyypillinen vanhapiikasinkku. Voin melkein nähdä itseni 80-vuotiaana piinaamassa vanhainkodin muita asukkaita kertomalla samaa tarinaa siitä, kuinka mä joskus silloin nuorena olin rakastunut.

Sori kaikki kaverit, mä oon ollut ihan kuin broken record, mikä on jumittunut samaan lauseeseen. Nyt lentää pyjamat nurkkaan ja mä oikeasti palaan takaisin mun vanhaan ja kivaan elämään enkä enää märehdi jotain tyhmäpää-poikaa! Mä aloitan uuden elämän tästä hetkestä alkaen!

Hyi mua, kun oon antanut näin paljon aikaa kulua aivan täysin hukkaan!!! :)

Hmph.

2006-11-01T16:29:00.000+02:00

Mun kokopäivätoimisen opiskelijan ura on alkanut aivan loistavasti. Heti maanantaina jäi tentti väliin, eilen tulin itkien kotiin ranskan tunnilta ja tänään mä oonkin nukkunut koko päivän. Se tuntui niin paljon kivemmalta vaihtoehdolta kun lähteä jonnekin typerälle luennolle...

Eilen soitti toinen mun työpaikkaihastuksista. Harmi, että sillä oli pelkästään työasiaa eikä se esim. tunnustanut rakkauttaan muhun tms.

Musta tuntuu, että mä elän jossain horroksessa. Tilitin just mun kaverille P:lle siitä, että HMOVK:n suhteen mikään vaihtoehto ei oo hyvä. Tuntuu ihan hirveältä jos mä nään sitä mutta tuntuu vieläkin pahemmalta jos mä en nää sitä. Paras vaihtoehto olis todellakin se, ettei me oltais ikinä tutustuttu. Miten mä voin märehtiä jotain tällaista asiaa? Oiskohan aika päästä pikkuhiljaa kaikkien vanhojen juttujen yli ja keskittyä uusiin... Mun mielessä pyörii sellainen todella jumalallinen tyyppi joka on tehnyt kyllä lähtemättömän vaikutuksen, mutta sen sijaan, että mä yrittäisin tehdä siihen lähtemättömän vaikutuksen, mä hengaan kaikki päivät kotona kuluneessa pyjamassa ja katson romanttisia hömppäleffoja ja jotenkin otan kaiken irti tästä "kurjuudesta". Nyt pitäis vähän ryhdistäytyä, mä kumminkin tahdon taas olla semmonen oma kiva itseni joka on hauska ja hyvää seuraa enkä mikään masentunut ja ahdistunut itku-iita.

Voiskohan joku perustaa sellaisen hoitolan kaikille epätoivoisille ja itkuisille naisille, jotka itkee jonkun täysin mitäänsanomattoman tyypin perään? Siellä olis kaikkia ihania hemmotteluhoitoja, shamppanjaa pullokaupalla ja joku totally gorgeus mies liehittelisi tauotta. Hmm...ehkä mä hylkään mun nykyiset urasuunnitelmat (eli trendikahvilan Ranualla) ja perustan itse tuon hoitolan. Joten watch out HMOVK ja kaikki muut sikailijat, kohta kaikki teidän hylkäämät naiset on aivan uskomattoman upeita ja ne ei enää katsokaan teidän suuntaan! Hähhääähhhäääää :).

En oo kyllä millään tavalla ymmärtänyt sitä, etten mä enää ole töissä. Mun seuraajat soittelee mulle päivittäin monta kertaa ja kyselee mitkähän kaikki työt ne vois jättää tekemättä. Siis geez. Ei mun aikaan vaan niitä töitä noin hoidettu ;).

Jumalallisen miehen lisäksi mun mielessä kummittelee jollain tavalla mun kaverin isoveli, joka todellakin aina silloin tällöin baarissa antaa ymmärtää jotain. Toistaiseksi se ei vaan oo ymmärtänyt antaa... ;D.

Yksin

2006-10-31T11:53:00.000+02:00

Small world ja silleen. HMOVK:n tyttiksen bestis on mun kanssa samalla ranskan kurssilla. Tää asia selvis tänään kun se selitti HMOVK:sta suureen ääneen sen jollekin kaverille. Mua alkoi vituttaa niin paljon, että mä lähdin kesken tunnin kotiin mököttämään.

Oon viime aikoina miettinyt, että olisko elämä parempaa jos olisin vaan mennyt naimisiin ensimmäisen poikakaverin kanssa. Ainakin se olis erilaista. Mä oon vaan jotenkin niin kyllästynyt tähän ainaiseen yksinäisyyteen. Toki mulla on kavereita joita mä näen ihan liian harvoin mun mielestä, mutta ei se oo sama asia kuin että ois joku kenen kanssa vois jakaa ihan kaiken. Mä luin Bridget Jonesia ja mietin, kuka mua kaipaisi jos joutuisin vankilaan Thaimaassa. Ehkä äiti ja isi.

Mun seurusteleva kaveri tilitti mulle kuinka kauheaa oli kun se joutui olemaan yhden illan yksin kotona. Siis voi v***u. Varmaan aivan kammottavaa olla yksi ilta yksin. Welcome to my life. Unohtaako kaikki seurustelevat ihmiset sen, miten yksinäistä on välillä kun on sinkku? Tietenkin mä ymmärrän, että sitten kun seurustelee niin toki viettää sen kumppaninsa kanssa eniten aikaa, mutta mä ainakin lupaan tässä ja nyt sen, että jos mä ikinä koskaan alan seurustella kenenkään kanssa, mä lupaan pitää yhteyttä mun sinkkukavereiden kanssa ja lähteä niiden kanssa välillä ulos ja tehdä kaikkea muuta kivaa ettei niiden tarvitsis tuntea oloaan ihan niin yksinäiseksi kuin mitä mä tällä hetkellä tunnen olevani.

Ai niin, mä aloitin eilen karkkilakon.

Kosketus

2006-10-27T19:06:00.000+03:00

Hmm. Mä oon nyt virallisesti "pelkkä" opiskelija. Mulla oli tänään viimeinen työpäivä. Oli aika haikee fiilis, mutta oon varma, että tää on hieno ja hyvä päätös.

Heti aamulla mä luulin, etten näkisi mun toista työpaikkaihastusta muuta kuin aamulla meidän yhteisellä automatkalla. Se silitti mun käsivartta loppumatkasta ja mä mietin, että se oli jotenkin paljon henkilökohtaisempaa kuin halaaminen. Me kuitenkin ehdittiin vielä nähdä iltapäivällä jolloin se silitti mua käsivarresta ja olkapäistä ja selästä. Se oli jotenkin niin liikuttavan söpöä. Ei millään tavalla seksuaalista, vaan jotenkin herkkää ja kaipaavaa. Mua alkoi itkettää niiiiiiiiiin paljon. Onneks se asuu tässä lähellä niin voin stalkkeroida sitä aina iltakävelyllä ;).

Mun toinen työpaikkaihastus halaili mua aivan viimeiseksi ja sekin oli ihanaa. Ehkä on ihan hyvä, että mä lähdin sieltä pois, koska musta tuntuu, että ainakin tarkkanäköisimmät alkoivat huomata, että mä olen ehkä hieman ihastunut kyseisiin herroihin..

HMOVK ilmoitti juuri, että se on lähtenyt viikonlopuksi Turkuun. Hmph. Mä oisin tahtonut fiilistellä just sen kanssa mun töiden loppumista. Ehkä mä en oo vieläkään oikein tajunnut sitä, että me ei seurustella. No, mä oonkin hieman yksinkertainen.

Sain eilen sanottua mun The Ihastukselle, että mua ahdistaa koko kuvio aika paljon. Tai lähinnä se, että musta tuntuu, että kaikki on vaan edennyt jollain tavalla tosi nopeeta ja mua ärsyttää se, ettei me oikein osata jutella mitään muuta kuin siirappisia asioita. Sekin on toki kivaa...mutta koska mä olen vaikea ja hankala kaipaan jotain muutakin.

Kävin äsken ostamassa viikonlopuksi ruokaa. Ostin hirveen kasan mandariineja, kaks vanukasta ja pussillisen pakastevadelmia. Oiskohan jossain jotain kursseja jossa opetettaisiin sitä, kuinka hoidetaan tällaisia pieniä arkipäivän askareita...hih :).

Fire hazard

2006-10-26T15:09:00.000+03:00

Musta tuntuu, että kynttilöiden polttaminen on mun osalta nyt sitten loppu. Eilen meinasi palaa jo paljon muutakin kuin pelkkä pöytä. Kynttilän steariinia oli ensin valunut pöydälle ja siitä lattialle ja matolle. Loppuhuipennukseksi koko kynttiläkin tippui lattialle... Voiskohan joku ottaa mut huostaan?

Mulla on todella haikea fiilis töissä. Oon itkenyt huomista jo etukäteen kahdesti. Mä just tossa totesinkin, etten taida tulla huomenna ollenkaan töihin. Olinkin kyllä kaukaa viisas, nyt voi ainakin mennä Kallesta vielä joillekin jatkoille eikä tarttee murehtia huomista duunipäivää ollenkaan ;).

Mä inhoon tänään itseäni.

Syyspäivän sattumia

2006-10-25T17:06:00.000+03:00

Hmm. Mä en selkeestikään tykkää jos mulle flirttaillaan todella avoimesti. Mä olin tänään M:n kanssa kahvilla Bulevardin eräässä kahvilassa ja ohiajavasta autosta jotkut örsöt alkoivat vilkutella mulle ja tuijotella ikkunasta. Ällöttävää. Eilen mä kuljin kaikessa rauhassa (pahan tuulisena) Mikonkadulla, kun vastaantuleva mies päätti iskeä mulle silmää. Okei, okei..onhan huomio aina kivaa, mutta mä tykkäisin ehkä vähän sellaisesta ei niin avoimesta ja räikeästä flirttailusta.. No, ilmeisestikään mä en oo tyytyväinen tasan mihinkään.

Yllättäen tilitin M:lle taas mun ihastumisesta. Elämä on kyllä ihan huippua :).

Hmm, mä oon tässä viimepäivinä miettinyt, että mitä kummaa on tapahtunut MTV:lle. Missä täällä on se kaikki musiikki? Nytkin täällä tulee jotain typerää teiniavioliittodraamaa. Onko pakko mennä naimisiin noin nuorena ja onko pakko myydä oma elämä televisioon? Tottakai mäkin myisin mun elämäni, mutta eihän sitä kukaan katsois ;). Sitten toi poika vielä säveltelee kaiken maailman biisejä niiden syntymättömälle vauvalle.... Onko vähän liian ällöä? ;)

Me puhuttiin M:n kanssa muutenkin elämästä. Musta on kivaa olla tällä hetkellä sinkku. Tietenkin mä kaipaan hellyyttä ja muuta sellaista, mutta mulla on hyvä fiilis mun elämästä. Mä oon miettinyt, että ehkä mä tietoisestikin "pilaan" kaikki säädöt sen takia, että mua pelottaa se, että mun elämä muuttuis jollakin tavalla. Oon mäkin kyllä ihan ihme nynny ;).

Toisaalta, mua ei selkeestikään pitäisi päästää asumaan yksin. Eilen meinas palaa keittiön pöytä kun poltin kynttilöitä enkä vahtinut niitä..Ooops.

Hmm..Pitäiskö alkaa pestä pyykkiä? Mä yritän kutistaa yksiä farkkuja, mutta toistaiseksi ei oo onnistunut. Mä tartteisin oman pyykkääjän.. Ostin muuten tosi söpöjä pantoja tänään. Ihan huippua, kaikki hiushuolet on ratkaistu ja vielä todella söpöllä ja trendikkäällä tavalla. :)

Salainen ihastus

2006-10-24T18:31:00.000+03:00

Hmm. Nyt on sellainen tilanne, että mä olen todella ihastunut erääseen henkilöön. Ja koska koko homma on jotenkin aivan totaalisen järjen vastainen, mä en oikein voi edes puhua asiasta kenellekään. Oon perjantaina avautunut mun kaverille M:lle hirveessä humalassa asiasta ja nyt se kiusaa mua ihan koko ajan siitä. Kavereiden pitäis tukea mua eikä vaan ivata ;). En tajua, miksi mun aina pitää muka olla vaan järkevä. Miks en voi heittäytyä hetkeen ja kattoo tulisko siitä jotain? Ois tosi kivaa jos mun aivoissa olis joku nappula millä ne saa pois päältä aina välillä.... :D

Mulla(kin) on ehkä kaamosmasennus. Tekis mieli vaan olla peiton alla ja nukkua. Ei huvita tasan yhtään tehdä mitään muuta, mutta harmi, ettei yliopistolta saa opintoviikkoja kotona löhöilemisestä..Ainoa asia kotona nukkumisen jälkeen mikä mua ehkä saattais huvittaa, on Kalleen meno torstaina ;)

Ai niin, mä perun kaikki puheet siitä, että mä uskon siihen, että hyvät asiat tulee niille ketkä odottaa. Hyvät asiat tulee niille, kenellä on loistava hyvä veli -verkosto ja ketkä pleijaa tiensä ihan mihin tahansa. HMOVK on saanut aivan helmiduunin, eikä todellakaan pelkästään olemalla fiksu... Mä en tajua, miksi se saa elämässään aivan kaiken ja aivan liian helposti....

Mun töiden loppumisesta on pikkuhiljaa tulossa todella konkreettista. Mä kävin tänään moikkaamassa yhtä mun esimiehistä kun en enää nää sitä. Mua alkoi itkettää.

Haikeutta..

2006-10-22T12:09:00.000+03:00

Oon ihan surullinen kun äiti ja isi lähti just. Mä just tajusin, että mähän oon ihan yksin kun kaikki perheen jäsenet asuu todella kaukana eikä kaikkia kavereitakaan ehdi nähdä niin usein kun haluaisi.

Perjantaina mä vedin todella nopeat pikakännit. Aivan kauheeta. Mun tuttu yritti pokailla mua, mutta en lämmennyt, koska sen raskaana oleva vaimo odotti sitä kotona. Mä en niin ymmärrä tollaista pettämistä. Puhelin täyttyi kaiken maailman vonkausviesteistä ja puheluista. Harmittaa sen tytön puolesta, että sen aviomies on tollainen. Samaisissa juhlissa eräs mun naispuolinen tuttu kysyi multa, että miksi me ei ikinä halailla. Omituinen tilanne ;).

Lauantaina olikin sitten kiva päivä äitin kanssa kaupungilla. Oksensin koko aamun salaa mutta sitten aloin piristyä kun sain uuden takin, farkut ja pannan :). Käytiin illalla syömässä ja meidän viereiseen pöytään tuli istumaan sellainen mun vanha tuttu. Hieman kiusallinen tilanne... ;). Äiti jäi tänne yöksi ja mä tajusin, etten mä osaa nukkua jos edes samassa huoneessa nukkuu joku. Mä en ikinä pysty nukkumaan kenenkään kanssa, kun aina vaan pyöriskelen eikä tuu uni ja sitten karkaan keskellä yötä kotiin.

Mä taidan lähteä ulkoilemaan ja sitten käyn vuokraamassa jonkun kivan tyttöjen hömppäleffan :D.

Kasvot vedessä

2006-10-20T15:17:00.000+03:00

Jonnan Kasvot vedessä on ehkä maailman kaikkeuden kivoin biisin. Tällä hetkellä :). Lisäksi mä kuulin sen ekaa kertaa todella kivassa tilanteessa ja sitä on sitten kiva fiilistellä kun kuuntelee biisiä (naapureiden iloksi) repeatilla yötä päivää.

Mun vanhemmat tulee huomenna kylään ja oon siivoillut kaksi päivää. Tänään on pakko mennä vähän juhlimaan, että jaksaa sitten olla viikonlopun kiva ja kiltti tytär. Oon käynyt varailemassa kaupoissa kaikkia juttuja, mitkä äiti ja isi saa huomenna ostaa mulle :).

Mä oon miettinyt, että fuckbuddy"suhteeseen" pitäis olla jotkut kirjoitetut säännöt. Mua ainakin mietityttää mm. se, että saako soittaa AINA kun panettaa. Pitääkö / saako jäädä halailemaan seksin jälkeen? Jos kyllä, niin kuinka pitkäksi aikaa? Lisäksi oon miettinyt viime aikoina sitä, että entäs jos mä tykkäänkin tytöistä enkä pojista. Oon myös miettinyt, että miksi kaikki mun seurustelusuhteet onnistuu vaan, jos me ei periaatteessa seurustella vaan ollaan vaan kavereita. Mun pieni pää menee kohta ihan sekaisin :).

No joo. Elämässä on kyllä ollut tapana, että kaikki asiat järjestyy omalla painollaan. Eikä periaatteessa oo mitään, minkä pitäis järjestyä. Mulla on selkeestikin tänään vaan drama queen day.. ;). Taidan ottaa lyhyet päikkärit ja alkaa sitten hehkeytyä iltaa varten.

:)

Maanantai-kännit

2006-10-17T10:25:00.000+03:00

Meillä oli tavallaan vika kerta yhtä kurssia eilen ja sen päätteeksi mentiin sitten parin mun kurssitutun kanssa legendaarisille yksille. No joo. Heräsin just ja tajusin, että oon myöhästynyt koulusta todella pahasti ja melkein ottaa päähän, mutta eilen oli kuitenkin niin kivaa, että oonkin ihan hyvällä tuulella :) Jee!

Mun yks opiskelukaveri on todella! kuuma. Oon ehkä joskus aikaisemminkin flirttaillut sen kanssa humalassa (selvin päin mä en uskalla kun oon niin ujo..) ja eilen sama tahti taas jatkui. Tilanne oli kieltämättä aika hauska, koska meidän kanssa bissellä oli sellanen toinen tyttö ketä se on myökin lämpännyt. Se toinen tyttö on nykyään kihloissa eikä muakaan kiinnosta varatut miehet oikeestaan yhtään, mutta tottakai tietyn asteinen lämppääminen aina imartelee. Jossain vaiheessa kun me jäätiin hetkeksi kahdestaa, se otti mua käsistä kiinni ja katsoi silmiin ja kysyi "Enhän mä oo sun mielestä pleijeri?". Mitä tohon voi vastata? :) "Tottakai sä oot.". Mun puhelimeen tuli taas känniviirus kotimatkalla, mutta tällä kertaa mä en ottanut yhteyttä HMOVK:iin, vaan lähetin tälle Pleijerille viestin. Hitto, että piti sortua... Mä oon niiiiiiiiiiin heikko lirkuttelulle... :)

Tollaset pienet maanantaikännit piristi kyllä huomattavasti mun elämää. Kerrankin mä tein maanantai-iltana jotain muutakin kuin ranskan läksyjä ;)

Oivallus

2006-10-16T11:05:00.000+03:00

Tänään on selkeästikin taas yksi niistä päivistä jolloin ei huvita tehdä mitään. Tai ei ainakaan töitä. :) Mietin just, että pitäiskö syödä yksi keksi kun jäi aamupala vähän niin kuin välistä ton shokkiherätyksen takia vai jaksaisinko odottaa lounaaseen. Ehkä mä odotan.

Mutta kuitenkin. Mä juttelin eilen (muuttuiko tää fontti nyt jotenkin normaalia isommaksi? häh?) Takaisin Kallioon -nimisen bloggaajan kanssa ja tajusin, että ehkä naiset ja miehet ei loppupeleissä ookkaan niin erilaisia. Ehkä me (tai siis ainakin mä) vaan hakemalla haetaan niitä sukupuolien välisiä eroja joihin voi sitten naamioda kaiken sen, mistä ei ehkä tykkääkään sen toisen persoonassa. Koska jos HMOVK ei tykkää musta niin eihän se tarkoita että kukaan mies ei tykkäis musta. Oon ehkä vertaillut kaikkia tyyppejä ihan liikaa siihen. Esim. yhdestä mun ihastuksesta mä totesin mun kavereille, ettei siinä tyypissä oo mitään muuta vikaa kuin se, että se ei oo HMOVK. Siis haloo. Eihän kukaan voikaan olla täysin samanlainen kuin se, mutta eihän se sitä tarkoita, että mä en vois siitä tykätä.

Mutta joo. Siis Takaisin Kallioon -tyyppi sai mut huomaamaan, että miehet ja naisethan tahtoo tän ikäisinä loppupeleissä ihan samoja juttuja.

:)

AAUUGGHHHHH!

2006-10-16T09:12:00.000+03:00

Siis why oh why? Miten mä oon päässyt ala-asteelta ikinä pois tuntematta kellon aikoja? Olin laittanut kellon soimaan olevinaan 7.15 mutta sitten kun se soi, kello olikin jo 8.15. Great! Mun työt alkaa puol ysiltä. Mä myöhästyin minuutin, mutta arvaatkaa miten peikolta mä näytän... Mun työkaverit kuittaili, ettei meidän toimistossa oo casual fridayta vaan bedhead monday.. Nice :)

Paha mieli

2006-10-15T11:39:00.000+03:00

Mua vituttaa. Eilinen juustoilta meni mun osalta ihan puihin. Mä en ollut syönyt koko päivänä mitään muuta ettei sitten harmittaisi juustojen epäterveellisyys. No, kuitenkin mun aivoissa tapahtuu aina jotain typerää ja päädyinkin sitten halailemaan vessanpönttöä juustojen syönnin jälkeen ja sitten tulikin niin paha mieli, että lähdin ennen yhtätoista kotiin. Nihkeetä, koska alkuillasta mulla oli vielä tosi kiva fiilis ja oisin tahtonut lähteä baariin esittelemään mun uusia söpöjä kenkiä ja muitakin asusteita. Mun toiset kaverit ois olleet Lostarissa, mutta mun mielestä oli parempi tulla yksin kotiin itkemään.

Pahantuulisuus (onkohan toi yhdyssana vai ei..?) taitaa jatkua edelleen. Kattelin telkkarista äsken Köyhien ritareiden uusintaa ja mua alkoi vituttaa se coolius ja täydellisyys niin paljon, että olis tehnyt mieli heittää telkkari ikkunasta ulos. Joskus aikaisemmin mua ahdisti AINA sunnuntaisin, mutta viime aikoina mun mielestä sunnuntaisin on jopa ollut ihan kivaa, mutta tää päivä on kyllä niin käänne entiseen. Ei tää päivä voi ainakaan pahentua vaikka tekisinkin läksyt ja lukisin tenttiin...

Lisäksi mua vituttaa se, että mun entinen tosi läheinen ystävä viettää aikaa mielummin kahden keski-ikäisen naisen kanssa kun hengailee mun kanssa.

Huomenta

2006-10-14T11:40:00.000+03:00

Mulla oli kello soimassa tänään kahdeksalta, että voisin reippaana lähteä kirjastoon lukemaan. Mä heräsin joskus kahtakymmentä vaille kahdeksan ilman kellon soittoa ja ajattelin, että laitan kellon pois päältä ja lojun sängyssä vaan vielä hetken. Seuraavan kerran kun katsoin kelloa, se olikin jo 10.42 eli se siitä hetkestä.....ja lukemisesta. Taidan lähteä vaan shoppailemaan kun näin eilen maailman söpöimmät talvikengät. Ja sitten mä tahdon EHDOTTOMASTI eilisen leffan soundtrackin.

Niin, me käytiin eilen tyttöjen kanssa katsomassa The Devil Wears Prada. Mä olin odottanut, että se olisi ihan paska leffa kun kaikki mun tutut oli haukkuneet sitä, mutta mun mielestä se olikin tosi kiva! Se ehkä vaan kertoo jotain mun leffamausta. Mutta ei mua kyllä hävetä yhtään myöntää että mä tykkään hömpästä. Tässä hömpässä oli lisäksi ihan superkuumia käsilaukkuja ja kenkiä sekä pari aika hottia miestä. ;)

Me käytiin ennen leffaa syömässä nopeesti ja samaan ravintolaan tuli mun kaveri P joka oli treffeillä. No se ja se poika ei jääneet sinne koska siellä oli niin täyttä mutta myöhemmin illalla sain taas kuulla pitkän tilityksen treffeistä. Mä tajusin, että ihmiset yrittää rakastua ja etsiä sitä oikeeta tyyppiä todella eri tavoin. Mä istun kotona ja odotan, että joku soittaa ovikelloa... Mun kaveri P ravaa noin päivittäin treffeillä eri miesten kanssa ja on AINA ihan varma, että se on nyt tässä se oikea, kunnes tapahtuu jotain minkä takia koko juttu meneekin pieleen. Mä en pystyis tollaseen kun en jaksais aina pettyä. Kyllä mä tiedän, ettei munkaan metodi oo mikään maailman parhain, mutta jotenkin mä nykyään uskon siihen, että kyllä se mies etsimättäkin löytyy. Ehkä sitten kun sitä vähiten odottaa niin saattaakin tavata jonkun aivan yllättävässä paikassa.. Tai jotain ;)

Yök. Ne juustot haisee NIIN pahalta mun jääkaapissa.

Tylsää höpinää

2006-10-12T21:27:00.000+03:00

Mä näin tänään ratikkapysäkillä mun vanhaa hoitoa, joka asuu tässä ihan lähellä. Vaatteet päällä mulla ei oikein ollut sille mitään sanomista, joten mä keskityin tosi intensiivisesti mun kännykkään ettei se vaan tulis juttelemaan. Äsken mä kävin kaupassa ja kappas. Kukas olikaan samassa kaupassa? Nii-in, se sama hoito. Onneks mä sain haettua mun viilit ilman, että tarvitsi vaihtaa sanaaakaan sen kanssa. Ympyrät on ehkä käymässä hieman pieniksi. Silloin kun mä muutin Helsinkiin, en tyyliin ikinä törmännyt keneenkään sattumalta. Nykyään kun on oppinut "tuntemaan" enemmän tyyppejä, niin niihin törmää varmastikin aina silloin kun vähiten huvittaisi. Pitäis ainakin lopettaa tossa lähikaupassa käyminen, koska toi on jo kolmas "tuttu" kuka käy myöskin siellä...

Hmm. Mun kaveri järjestää viini- ja juustoillan viikonloppuna. Kävin just hulluilla päivillä ostamassa vähän tuliaisia sinne. Nyt mun jääkaappi löyhkää ihan ranskalaisille juustoille. Yök. Laitoin ne juustot just about kolmeenkymmeneen eri muovipussiin jotta mua ei alkais oksettaa aina kun mä avaan jääkaapiin. :D

Hengailin tänään taas kirjastossa HMOVK:n kanssa. Mä olin sille todella kylmä koko ajan. Mä en tajua miksi mä en voi enää olla normaali sen seurassa.

Ärsyttää. Mun mielestä Lostin eka tuotantokausi oli ihan huippu, mutta tää toka kausi on ihan superlame. Hmph. Pakko kai alkaa tehdä ruotsin kirjoitelmaa kun ei telkkaristakaan tuu mitään eikä mulla selkeestikään oo muutakaan elämää ;)

Tehokkaana töissä

2006-10-11T15:43:00.000+03:00

Siis ehkä on ihan hyvä, että mä olen lopettamassa työt. Tänään oon ollut taas niin tehokas, että jopa itseänikin hävettää. Oon kopioinut yhden kammottavan tenttikirjan, tehnyt ruotsin ja ranskan läksyt, käynyt kahdesti Stockalla (vaan toinen niistä oli oma juttu..) ja kuolannut mun työpaikkaihastuksen perään. Huoh. Se vaan taas nyt on niiiiin ihana.

Olin eilen taas ihan kammottava. Koska mä en saanut paria tenttikirjaa, mä soitin mun äitille, pikkuveljelle ja pikkuveljen tyttökaverille ja sain ihan hirveet raivarit kun kukaan niistä ei suostunut just sillä hetkellä hakemaan tenttikirjoja niiden paikallisesta kirjastosta. Loppuviimein mun pikkuveli kävi kirjastossa, mutta koska sillä ei oo kirjastokorttia sen yliopiston kirjastoon jossa se opiskelee, mun tenttikirjat oli lainannut sen kaveri. Eikä kuka tahansa kaveri, vaan sellainen, jota mä oon joskun kännissä pussaillut...argh.

Mua ei huvita taaskaan oikein mikään. Ois niin kivaa, että mulla ois oikea poikaystävä mielikuvituspoikaystävän sijaan...

Weird phonecalls

2006-10-09T14:42:00.000+03:00

Hmm, mun oikea käsi alkaa olla noin niin kuin kunnossa, mutta YTHS:llä on nykyään itsepalvelu. Se lääkäri, jonka piti poistaa se kipsi, soitti päivää aikaisemmin, ettei sillä olekaan aikaa ottaa sitä irti ja että sellaiset pikkuvammat kuten muutama murtunut sormi ei vaadi jälkihoitoa. Sitten se kertoi, että mä voin ottaa sen kipsin ihan hyvin itsekin pois ja palata asiaan jos sormet tuntuu epänormaaleilta. Hmm...mistä mä tiedän mikä on epänormaalia kipsauksen jälkeen. Mihin tarvitaan enää lääkistä, kun potilaat selkeästikin voivat hoitaa itse itseään...

Perjantai-iltana mä olin juuri lukemassa tenttiin (as if), kun mun vanha lukiokaveri soitti ihan täysin yllättäen. Me ei olla oikeestaan pidetty mitään yhteyttä lukion jälkeen paitsi satunnaisesti nähty juhlapyhinä baarissa. Se aloitti puhelun noin niin kuin kevyesti kysymällä, että seurustelenko mä. Sain juuri ja juuri vastattua etten todellakaan seukkaa kun se aloitti ihan hirvittävän vuodatuksen siitä, kuinka se on vieläkin sinkku. Mua alkoi pelottaa, että se puhelu oli jokin epätoivoinen pokausyritys joten mä paniikissa lupasin järjestää sille sokkotreffit yhden mun kaverin kanssa koska mä en todellakaan lämpeä siitä tyypistä itse yhtään.

Lauantaina olikin sitten yhdet bileet ja mun oli tarkoituksena vain käväistä siellä. Mulla oli hieman kipeä olo jo päivällä, mutta ajattelin että olin vaan ehkä saanut omista kokkauksistani pikku ruokamyrkytyksen enkä siis pitänyt tilannetta mitenkään huolestuttavana. No..toki sitten join muutaman (liian monta) drinksun bileissä ja sunnuntaina olo olikin sitten about kaks kertaa enemmän kipeä... Makasin suurin piirtein koko päivän kylppärin lattialla. Mun lojumisen keskeytti vaan hämärä puhelu, jonka soitti sellainen virolainen lakimies (kuullostaa todella hämärältä, mutta se on ihan tavallinen tyyppi...ja jopa aika söpö)joka ilmoitti olevansa Helsingissä ja tiedusteli ehtisinkö mä lähteä kahville. No en lähtenyt.

HMOVK:lla ja mulla on tällä hetkellä hieman normaalia viileämmät välit. Kaikki johtuu siitä, että silloin kun mulla oli käsi kipsissä, mun kattolampusta paloi se lamppu. Tai niin mä luulin. Koska en voinut itse yksikätisenä sitä vaihtaa, mä soitin välittömästi mun ihanalle ystävälle M:lle joka suostui tulemaan lampunvaihtoon. Sitten kun se yritti sitä värkätä, niin tuli ilmi, että kun HMOVK ruuvasi lamppua viimeksi kiinni, se oli hajottanut koko ruuvin eikä katosta tulevia sähköjohtoja voinut enää uudestaan yhdistää lamppuun (siis se lamppu ei ollutkaan palanut, vaan sähköjohto oli irronnut) ja koko lamppu piti repiä alas. Great! Eli nyt mä elän pimeässä luolassa niin kauan kunnes kehtaan taas mennä ahdistelemaan Stockan lamppuosaston tyyppiä ja ostamaan kaiken maailman uusia viritelmiä. Sitten kun mä kerroin HMOVK:lle tästä, niin se vaan totesi, että koko sen elämä on yksi väärin ruuvattu ruuvi. Paljon se mua kiinnostaa. Mua kiinnostaa vaan se, että se on hajottanut mun lampun... Jee, onpahan taas yksi syy enemmän olla sille ihan penseä.

Broken toe..?

2006-09-21T19:25:00.000+03:00

Mä kaaduin tänään meidän rappukäytävässä koska kiltti talonmiehen akka oli päättänyt pestä rappukäytävän lattiat heittämällä saippuavettä lattialle ja jättämällä ne siihen niin, että ihmiset voi tippua rappuset alas sen jälkeen kun ne on liukastuneet. :) Nyt mun varvas on ihan superkipeä ja turvonnut ja musta. Mä en tajua miten mä voin aina koheltaa näin paljon.

Me oltiin eilen baarissa. HMOVK:n ihan superkuuma kaveri teki mulle taikatemppuja. WAU! Vähänkö mä lämpeen siitä, että joku kuuma mies viihdyttää mua. Harmi vaan, että ilta kumminkin päätyi yhteiseen kotimatkaan HMOVK:n kanssa. Geez. Mä en tajua mikä meillä on, koska kotiin on aina pakko lähteä yhdessä. Lisäksi se huusi mulle kotimatkan siitä, etten missään nimessä saa ihastua sen kaveriin. Ihan tyypillistä sitä, mutta aina jos mä oon jotenkin kiinnostunut jostain miehestä niin HMOVK keksii heti sata syytä miksi mä en sais ihastua niihin tyyppeihin. Raivostuttavaa.

Mulla on taas jotenkin ihan kynnys nähdä teekkaria. Aina kun se soittaa, mä meen tosi vaikeaksi ja keksin tekosyitä miksen en mä vois sitä nähdä. Mutta (melkein) aina kun me ollaan nähty, niin meillä on ollutkin ihan superkivaa.

Ai niin, mä irtisanouduin eilen töistä.

How lovely

2006-09-15T11:22:00.000+03:00

Kiva muuten meikata vasenkätisenä ja laittaa tukkaa. Näytän ihan 5-vuotiaalta, joka on kokeillut äidin meikkejä ja laittanut peikkoperuukin päähän... Autolla ajaminen sujuu, ehkä jopa paremmin kuin kaksikätisenä koska nyt oon tosi varovainen.

Kännisekoilija, osa 2

2006-09-14T20:25:00.000+03:00

Opiskelun lisäksi oon myös alkanut taas harrastaa opiskelijaelämää. Olin ihan hirveessä kännissä opiskelijabileissä ja itkin ja pakotin mun kaverit soittamaan HMOVK:lle joka joutui sitten tulemaan pelastamaan mut :(. Oon sitten koko illan tilittänyt sille sitä, miten mä edelleenkin tykkään siitä. Voi tuska.

Kaiken huipuksi oon ilmeisesti kaatunut jossain vaiheessa kun nyt on kaks sormea murtunut jotka jouduttiin tänään kipsaamaan. Ja tietty oikee käsi... Nyt sitten opettelen elämään hetken yksikätisenä. Taas ois kyllä poikakaverille käyttöä. Miten mä esim. saan rintsikat puettua pelkällä vasemmalla kädellä? Ja kuka täällä tiskaa? Kukaa petaa sängyn?

:(

Kännisekoilija is back :)

2006-09-10T18:11:00.000+03:00

Olipa taas ilta. :) Me oltiin P:n kanssa aikaisemmin mietitty, että mentäiskö käymään Kunkussa. Saatiin etkoiltua vasta joskus reippaasti puolen yön jälkeen ja Kunkussa näytti olevan ihan hirvittävä jono joten me päätettiin mennä mun inhokkibaariin Bottalle. Yleensä mä en viihdy siellä ollenkaan. Pystyn juomaan yhden siiderin ja tanssimaan pari biisiä, mutta sitten on päästävä pois. Mut eilen siellä oli ihan superkivaa ja superkomeita miehiä.

Ensin sellainen ihanan pitkä poika tuli pokailemaan mua tanssilattialla ja me tutustuttiin siinä hetki. Entinen Partyflickan olis tokaissut sille "painu v*ttuun" aika nopeeta, mutta koska mä oon päättänyt antaa kaikille potentiaalisille tuleville perheenisille tilaisuuden niin mä juttelin tän tyypin kanssa ja kävin tanssimassa ja annoin jopa puhelinnumeroni.

Me tanssitiin siinä Queenin jotain biisiä ja sitten se meni viemään sen tuoppia jonnekin. Samassa kun se katos sellainen todellinen eyecandy tuli tanssimaan mun kanssa. Uuh. Se oli niiiiiiin ihana ja just sellainen poika keneen mä yleensä ihastun. Me paettiin Eyecandyn kanssa Potentiaalista perheenisää yläkertaa ja pussailtiin siellä about puoli tuntia. Sitten mua alkoi naurattaa koko tilanteen koomisuus ja mä päätin mennä takaisin alas ettimään mun kavereita. Jäin tanssimaan tyttöjen kanssa ja sitten se Potentiaalinen perheenisä tuli siihen uudelleen pokailemaan mua. Onko vähän säälittävä tapaus? Se oli kumminkin nähnyt kun mä pussailin sitä Eyecandyä. No, koska mä olen kiltti ja mukava mä tanssin sen kanssa pari hidasta biisiä ja sitten tulikin jo pilkku ja piti lähteä kotiin. Potentiaalinen perheenisä tilitti mulle pihalla kuinka se on todella ihastunut muhun ja mä vaan vilkuilin, että näkyykö sitä Eyecandyä missään. Kaikki mun kaveritkin oli jo lähteneet kotiin, joten mä lähdin sitten sen Potentiaalisen perheenisän (PP) kanssa kävelemään kohti keskustaa, koska sen piti päästä VANTAALLE menevään yöbussiin ja mun piti päästä kotiin.

Onneks se häipyi sinne bussipysäkille ja mä sain kävellä loppukotimatkan (melkein) rauhassa. 5o metriä ennen mun kotiovea PP soittaa ja tiedustelee, että oonko mä päässyt kotiin. Hieman vitutti tajuta, että mähän olin antanu sille mun oikean puhelinnumeron. Lätisin sen kanssa pari lausetta ja lopetin puhelun. Heti kun mä saan luurin kiinni, siltä tulee tekstari, jossa se ilmoittaa olevansa todella kiinnostunut musta ja toivoisi, että voisi viedä mut kahville. No mä en tietenkään vastannut. Olin just saanut unen päästä kiinni, kun PP soitti taas. Hieman ehkä ahdistavaa, että se soittelee heti kaks tsiljoonaa kertaa.

Kiireisen illan aikana ehdin myös hoitamaan suhdettani J:n kanssa. Se oli taas tosi ilkeä mulle (niin kuin aina humalassa) ja sitten mä ilmoitin sille, etten mä jaksa enää tätä draamaa ja musta ois parempi jos me ei enää nähtäis tai pidettäis mitään yhteyttä. Sovittiin kuitenkin tossa aamulla, että voidaan soitella kun siltä tuntuu ja nähdäkin ehkä silloin kun satutaan olemaan samassa kaupungissa, mutta pidetään huolta, ettei siitä hommasta tuu liian vakavaa ;).

Kaiken sekoilun lomassa mun kaverin soon-to-be-boyfriend yritti yllyttää mua kehdonryöstöön. Se ehdotti koko illan, että menisin moikkamaan sen kaveria joka on syntynyt vuonna 1985. Hey as if, en todellakaan mennyt, sehän on mua 4 vuotta nuorempi.. Sitten se tyrkytti sen puhelinnumeroa, mutta en mä ottanut sitäkään vastaan koska mä kumminkin soittaisin sille lapselle humalassa ja vonkaisin jotain ja saisin syytteen jostain lapsiin sekaantumisesta.

Aika vauhdikasta :D. Mutta nyt mulla on ihan loistavan pirteä olo. Oon taas oma itteni.

Yksin

2006-09-09T18:04:00.000+03:00

Hmm. Onpa taas vähän tylsää. Kävin Stokkalla ruokaostoksilla ja koko kaupunkin oli täynnä ihan superhehkeitä poliiseja. Mua ei enää haittanut se, että liikenne oli vähän kaikkialla poikki koska ne poliisit oli kumminkin niiiiiiiiiiiin hottiksia.

Mä näin Stokkalla varmaan neljä eri mun tuttua pariskuntaa söpöilemässä ja mä taas tajusin kuinka yksinäinen mä taidan loppupeleissä olla. Vaikka mulla on kavereita joita mä tapaan lähes päivittäin, ei mulla kuitenkaan oo ketään kenen kanssa mä voisin tehdä kaikkia arkisia juttuja. Ois aika söpöö mennä jonkun kanssa ruokakauppaan ja juoda aamukahvia ja lukee lehtiä. Mutta kun ei. Mä päätin, että kierrän kaiken maailman pleijerit tästä lähtien todella kaukaa ja keskityn sellasiin tavallisiin tyyppeihin joita oikeasti saattaisi kiinnostaa jopa arkipäivät.

Ehkä mun yksinäisyys johtuu myös osaltaa siitä, että me ollaan pidetty aika tiivisti yhteyttä ja nähty tällä viikolla HMOVK:n kanssa. Kaikki on ihan niin kuin ennenkin, paitsi että se seurustelee jonkun toisen kanssa. :(

Mun tekis mieli lähteä tänään ulos, mutta kun pitäis lukea tenttiin. Ehkä toisaalta se vois hieman piristää, että sais ajatukset irti tenttikirjoista...

Mun viikonlopun ainoa romanttinen juttu taitaa olla Maajussille morsian -ohjelma, joka tulee just nyt ;).

Hähää. Mun kaveri soitti just ja me mennään ulos. Hiiteen kaikki tenttikirjat!

Kiireistä elämää

2006-09-07T14:52:00.000+03:00

Mä oon ollut ihan kriisissä, kun on ollut niin kiire. Tänään mä en oo töissä, vaan hengailen yliopistolla ja leikin ahkeraa opiskelijaa. :) Ja täähän on oikeesti ihan todella kivaa. Mä just mietin, että pitäiskö lopettaa kokonaan työt ja keskittyä vaan puuttuviin opintoihin, mutta se edellyttäis, että mä joko voittaisin lotossa tai löytäisin jonkun miehen joka elättäis mua.

Miesrintamalla on aika hiljaista. Oon ihastunut edelleenkin mun kaverin isoveljeen, muttei se juttu mihinkään etene. HMOVK vei mut kahville pari päivää sitten ja sen kanssa oli tosi mukavaa, mutta en mä siitä tykkää ainakaan tällä hetkellä. Äsken se soitti ja kysyi lähdenkö mä sen kanssa Kalleen tänään, mutta ei oo kyllä mikään bilefiilis. Maanantaina mä leikin opiskelijaa ja kävin opiskelijabileissä ja pussailin sellasta tosi söpöä poikaa, joka osoittautui varatuksi. :(. Siellä oli myös mun vanha hoito paikalla. Se on juuri mennyt naimisiin. Siinä vaiheessa kun se yritti koskea mun tissejä, mä katsoin parhaaksi häipyä paikalta aika äkkiä... Mun kaveri totesikin, että mun miestyyppiä on varatut, yksinhuoltajat, tunnevammaiset ja sitoutumiskammoiset.

Mä oon saanut töissä kilpailijan jonka kanssa mun pitää kilpailla mun työpaikkaihastuksen huomiosta. Hmm. Nihkeetä.

Lastenohjelmia krapulassa

2006-09-03T12:37:00.000+03:00

Ou jee. Pääsin ulkoiluttamaan mun uusia kenkiä eilen. Baarit oli ihan puolityhjiä :(. Oon kyllä tainnut käydä eräässä nimeltä mainitsemattomassa baarissa vähän liian usein kun baaritiski nykyään tietää jo sanomattakin mitä juon. Baarien välissä piti käydä mun kaverin toiveesta Hesessä, jossa vedin kana-aterian jonka jälkeen oksensin, kun tajusin miten epäterveellistä se safka on :(

Toisessa baarissa oli yhden mun kaverin isoveli. Hitto, se oli kerrankin tosi kiva ja ehkä jopa aika kuuma ja nyt tietty oon nähnyt siitä päiväunia koko darra-aamun. Mä en muuten ikinä pysty nukkumaan krapulassa, joten on vaan pakko maata sohvalla ja tuijotella telkkaria. Tänä aamuna tuli joku lastenohjelma (piirretty), jonka päähenkilö oli 8-vuotias Sakke. Ja Sakke oli jo ton ikäisenä ihan super epätoivoinen ja vuodatti rakastumisen tuskaa todella paatoksella. Siis apua!! Millaisia ohjelmia lapsille näytetään.

Nyt tietty panettaa krapulassa ihan törkeesti, mutta mä taistelen itseäni vastaan, etten soittais Teekkarille vonkauspuhelua.

:)

2006-08-31T20:50:00.000+03:00

Kävin piristämässä itseäni ja ostamassa uudet kengät. Tarkoituksena oli ostaa uudet mustat "toimistokengät", mutta mä ostinkin uudet baarikengät :). Jee, nyt pitää päästä viikonloppuna baariin testaamaan niitä. Näin kotimatkalla vielä mun kaveria, joten nyt mua ei vois vähempää taas kiinnostaa mitä joku HMOVK ajattelee musta!

Märehdin

2006-08-31T16:47:00.000+03:00

V***u mä oon tyhmä! LÄhetin HMOVK:lle tekstarin, jossa kysyin, ehtisikö se nähdä mua huomenna. Tää siis tapahtui klo 11.08. Se ei oo vieläkään vastannut ja mua vituttaa. Tartteeko mun taas jälleen kerran ajautua siihen tilanteeseen, että mä vahdin puhelinta kuin psykopaatti. Ilmeisesti tarttee. Miten tää elämä on nykyään aina tällaista samanlaista helvettiä päivästä toiseen?

Mä en enää keksi mitään tapoja millä päästä eroon HMOVK:sta kun selkeetä on, etten mä pääse. Ainoat vaihtoehdot ois lobotomia, kuolema tai sitten se, että jotenkin löytäisin jonkun uuden ihanan miehen joka ihan välttämättä tahtois alkaa seurustella mun kanssa heti.

Työpaikkaihastus kysyi tänään, oonko mä saanut yhden homman valmiiksi mitä mä oon muutaman viikon tässä vääntänyt. Tietenkään en ollut edes aloittanut. Tein sitten tarvittavat muutokset 26 sivuun koska se luonnollisesti tahtoi sen korjatun version ASAP. Eipä tainnut tulla kovinkaan hyvää jälkeä... :(

Tehokas tiistai

2006-08-30T09:04:00.000+03:00

Olin eilen mun työpaikkaihastuksen kanssa yhdessä palaverissa päivällä, minne piti mennä autolla (mä ajoin). Meidän automatkat oli aika söpöjä. Puhuttiin mm. siitä, missä olis kiva kasvattaa lapsia. Harmi vaan, etten mä voi perustaa koko mun elämää sille, että me ollaan tietyistä asioista samaa mieltä. Se flirttaili tosi paljon ja oli muutenkin ihana, mutta kyllä mä tajuan, ettei se sillä tarkoita mitään. Se taitaa vaan olla sen tyyli mun seurassa. Ja sitä paitsi, itsehän mä olen tän aloittanut.

Teekkari olis tahtonut nähdä mua eilen, mutta onneks oli sen verran töitä, ettei mulla ollut aikaa. Mua vituttaa nyt niiiiiiin paljon se, että piti taas mennä hempeilemään sille viimeks. Ehkä on nyt parempi olla näkemättä sitä vähään aikaan. Lisäksi siitä paljastui sellainen piirre, mistä mä en oikein tykkää.

Yritin soittaa HMOVK:lle eilen pitkästä aikaa ihan selvin päin ja keskellä päivää. Not so hyvä idea ;). Se ei vastannut, mutta sitten se lähetti ihan kummallisen tekstarin. Tekstailtiin siinä hetki ja sovittiin että soitellaan ja nähdään. As if.

Asiat J:n kanssa näyttäisi taas olevan suht koht kunnossa kun sanoin sille suoraan, etten mä jaksa sellaista draamaa. Se oli kuulemma ollut osittain huonolla tuulella sen takia, kun mä olin viikonloppuna tilittänyt sille kaikista mun ongelmista ja sille oli tullut mun puolesta paha mieli. Aika söpöä...

Tääkin päivä alkoi muuten ihan loistavasti. Mun kenkä hajosi työmatkalla. Mulla on töissä kaapit täynnä kenkiä, mutta tietenkään mitkään niistä ei sovi tähän outfittiin. Onneks nää hajonneet on semmoiset aika vanhat eikä mitkään mun lempikengät. Päätinkin korjata nää itse, ettei tarttee sitten olla loppupäivää kengissä, jotka ei sovi asuun. Tottakai kun mä täällä OMPELEN mun kenkää, mun työpaikkaihastus kävelee mun ovesta sisään. Se sanoi, että oonko mä vaihtanut alaa ja ryhtynyt suutariksi.. Siis se pitää mua ihan varmasti todella sekopäisenä tyyppinä...

Hohhoijaa

2006-08-28T22:46:00.000+03:00

Ihan loistava päätös loistavalle päivälle. Olin jättänyt aamulla lähtiessäni avaimet kotiin. Great. Kiva juttu sinänsä, että asun nykyään talossa, jossa on talonmies eikä huoltoyhtiötä. Oon säästänyt niiiiiiin paljon rahaa tän takia. Mulla jää avaimet kotiin ihan tuhottoman usein. Mä en ymmärrä, miten vaikeeta se voi olla tsekata aamulla, että avaimet todellakin on siellä käsilaukussa..

Kävin työpäivän päätteeksi mun kaverin kanssa kahvilla ja shoppailemassa. Mä en ostanut mitään paitsi purkkaa. Näin yhdet ihan superhehkeät kengät, mutta niistä ei ollut oikeaa kokoa. Tänään oli taas semmonen päivä, että kaikki sovitetut vaatteet näytti ihan tyhmiltä. Säästyipä ainakin rahaa.

Mr Evil American Boy kehui mua äsken kauniiksi. Siitä tuli ihana olo. Kiva tietää, että joku jossain maapallon toisella puolella ajattelee mua. Nyt tietysti taas itkettää kun en osaa suhtautua ollenkaan kiltteihin ihmisiin.

Huomenna on töissä tärkeä päivä ja tajusin tossa, ettei mulla oo puhtaana mitään vaatteita, mitä tahtoisin laittaa päälle. Nyt sitten pyykkään yöllä ja silitän söpön kauluspaidan aamulla kuivaksi. Tuleeko musta ikinä aikuista?

Viikonloppukännit

2006-08-28T13:19:00.000+03:00

Mä oon nyt tullut sellaiseen tulokseen, ettei viina sovi mulle kyllä ollenkaan. Oltiin kaveriporukalla mökillä ja avauduin kaikista sellaisista asioista, mistä mä en ikinä puhuis selvin päin ollessa, eli itsehillintä petti taas pahemman kerran. :(

Kaiken huipuksi Teekkari tuli hakemaan mua jostain hornan kuusesta keskellä yötä kun olin niin rikki ja sitten mä sorruin hempeilemään sen kanssa. Nyt vituttaa niin paljon, että suoritan taas enemmän tai vähemmän epäterveellisiä katumusharjoituksia. Oliko taas pakko olla niiiiiiiiin tyhmä? Seksi oli loistavaa, mutta miksi ihmeessä mun piti taas lässyttää sille???!!! Melkein tekis mieli viiltää ranteet auki.

J on ollut todella penseänä koko viikonlopun. Tää on just se vaihe, missä mä yleensä sanon kaikille pojille ettei kiinnosta kun mä en vaan kestä sellaista draamaa ja ongelmia. Niin kauan kun kaikki menee hienosti (ja mun ehdoilla), mä olen tyytyväinen, mutta heti kun tulee jotain vaikeampaa, mua ei vaan enää huvita. Tosin mua ei nyt huvita muutenkaan hirveesti enää yhtään mikään.

Kaiken huipuksi mun puhelimeen iski taas joku viirus, ja se on lähettänyt jonkun tyhmän kännitekstarin HMOVK:n numeroon. Voi tuska.

On kyllä niin ankeat maanantai-tunnelmat. Lisäksi mun työpaikkaihastuksesta on tullut ihan todella kummallinen. Se on ihan surullisen oloinen eikä enää juttele mulle mitään. Mitähän mä oon nyt sen kanssa mokannut? Mun tarttee varmaan alkaa tykätä tytöistä kun selkeästikään en osaa käsitellä miehiä ollenkaan enkä ymmärrä niitä tasan yhtään.

Pakko hehkuttaa..!!

2006-08-24T11:18:00.000+03:00

Stockan lamppuosastolla on ehkä maailman kuumin mies töissä. Tumma, pitkä, komea, ystävällinen ja ihana. Mun pitää olla todella varovainen etten vahingossa kosisi sitä kun ostelen niitä lamppuja. MUTTA SE VAAN ON NIIN KUUMA!! Tänäänkin musta tuli kikatteleva höpsö heti kun se tuli auttamaan mua lamppujen valinnassa. Hmph. Se on saanut musta ihan väärän kuvan, mähän oon niin viileä ja aikuisen asiallinen noin niinkuin muuten... ;)

Sovinto

2006-08-24T09:07:00.000+03:00

Mua alkoi eilen harmittaa koko tyhmä tilanne HMOVK:n kanssa. Päätin korjata tilannetta ja lähettää sille semmoisen kivan ja kaverillisen tekstiviestin. Ja se kannatti. Se vastasi ihan yhtä kivasti ja kaverillisesti eli nyt ollaan yhtä askelta lähempänä sitä, että me ollaan taas kavereita. Mua kummastutti sen viestissä vain yksi sana, mutta päätin olla ylianalysoimatta tilannetta, muutenhan mä tulisin hulluksi.

Mutta miten ihmeessä ihmissuhteita on hoidettu ennen kännyköitä? Mä en tajua! Nyt yksi pieni viesti riitti korjaamaan tilannetta ratkaisevasti. Jos ei olis kännykkää, en mä ainakaan olis soittanut sille eli koko tilanne olisi jatkunut ennallaan. Kiitos Nokia kiitos! Ehkä Noksulle pitäis antaa joku Nobelin palkinto ihmissuhdeongelmien helpottamisesta ;).

Eilen oli muutenkin kiva päivä. Mä sekoilin autolla liikenteessä, mutta joku ihan supersöpö mieskuski oli kiltti ja päästi mut sen edelle etten olis juminut keskellä risteystä keskustassa :). Mä en itse en oo ikinä kyllä noin kiltti. Katson halveksuvasti jos joku jumii keskellä tietä ja saatan jopa tööttäillä jos se tyhmäpää on mun tiellä. Oon mä kyllä idiootti! Varsinkin kun oon itse todella huono autoilija ;).

Ai niin, mun työmatkareitin varrelle on avattu uusi Wayne's. Ou jee. Vähänkö elämänlaatu paranee kun voi aamulla juoda hyvää kahvia jota ei oo keittänyt vihainen sihteeri tai mä. Oon nytkin ollut koko aamu tosi hyvällä tuulella. Johan tätä työpäivää onkin mennyt 41 minuuttia...

:(

2006-08-22T12:04:00.000+03:00

Musta tuntuu, että mun työpaikkaihastus numero 2, siis se hieman vanhempi, on alkanut hoksata, että mä salaa "tykkään" siitä. Tyhmä juttu, koska mä en tietenkään oikeasti tykkää siitä, oon vaan ehkä vähän ihastunut ja sitä on todella kivaa katsella...Ei oo kivaa, jos se nyt alkaa kuvitella jotain juttuja päässään. Ehkä mä alan käyttäytyä sitä kohtaan nyt todella viileästi ja asiallisesti.

Mun piti nähdä Teekkaria viime sunnuntaina, mutta tyttöjen elämä on aina välillä sen verran tyhmää, ettei suunnitelmat välttämättä onnistu. Piti jättää tapaaminen välistä :(.

Mä selkeästi kaipaan nyt jotain uutta. Kaikki vanhat miehet kyllästyttää, kaikki Helsingin baarit on ihan tylsiä, töissä on tylsää ja mun elämä on ihan saatanan tylsää nykyään. Mitään ei tapahdu. Ei kerrassaan mitään. Mä aion ehkä reklamoida jonnekin, että tää aikuisuus ei ihan oo ehkä sitä mitä mä olin odottanut. Eihän tällasta työssäkäyntiä jaksa pidemmän päälle kukaan. Onneks kohta alkaa taas koulu. Sieltä ainakin voi lintsata jos nyt ei ihan joka aamu satu huvittamaan ;).

En muuten ymmärrä joidenkin ihmisten motivaatiota ollenkaan. Tai ehkä mä en vaan ymmärrä omaa motivaatiotani tiettyjen tyyppien suhteen. Mun blogia kommentoi todella kivan oloinen poika, mutta mä en osaa päättää mitä mä siitä tahdon vai tahdonko yhtään mitään. Toisaalta en voi myöskään odotuttaa sitä ihan hirmu kauaa. Mutta sitten kun se kertoo mulle joistain sen ihastuksista niin mä oon jollain sairaalla tavalla mustasukkainen. Sama juttu ehkä J:n kanssa, paitsi että sen mä annan aktiivisesti ymmärtää, että oon tosi kiinnostunut siitä ja kohta me seukataan. Totuushan on kumminkin ihan toinen.

Mä oon kyllä aika huono ihminen.

Prinssi

2006-08-21T20:20:00.000+03:00

Mä oon ollut ehkä vähän masentunut viime päivinä. Tai no okei, en ehkä masentunut, mutta elämä ei oo vaan tuntunut ihan omalta ja on ollut semmoinen tunne, ettei mua kiinnosta edes miehet. Mut nyt kiinnostaa. Mä sain kivan (ööö, siis ihan tosi pornon) tekstarin taas Prinssiltä keskellä päivää ja heti tuli parempi mieli. Sitten me juteltiin hetki puhelimessa äsken, ja nyt mulla on vielä parempi mieli ;). Se onnistuu jotenkin AINA yllättämään mut, mutta se on vaan huippua :)

Mun työpaikkaihastus tuli tänään takaisin lomalta ja se oli ihan sairaan kuuma. Ihan ruskettunut ja tosi lutuinen. Mä tietty menin ihan puihin enkä edes muistanut kysyä siltä miten sen loma meni. Oisko jossain semmosta koulutusta, missä opetettaisiin kuinka olla oma itsensä kuumien miesten seurassa?

Lauantaina baarissa oli aika tylsää. Kaiken lisäks mä olin ihan hirveessä känkkäränkkähumalassa ja olin tosi ilkeä J:lle. Hieman sitten hävetti sunnuntai-aamuna, mutta onneks sitä vaan nauratti :D. Tätä vauhtia mä kyllä seukkaan J:n kanssa kun me jotenkin kiehnätään joka ikinen päivä, mutta siltikään mua ei ahdista tai ärsytä. Mutta siltikin siitä puuttuu se jokin... Mun toinen työkaveri tuli tänään takaisin äitiyslomalta ja sillekin piti sitten selittää tätä HMOVK-kuviota. Ja mua alkoi itkettää kun tilitin sille. Pakko myöntää, että oon mä vähän surullinen siitä, ettei me ollaan enää missään väleissä.. Mutta eihän sille mitään voi. Musta ei tuu rumaa kääpiötä tekemälläkään ;).

Ai niin, perjantaina sattui hassu juttu. Mä olin kävelemässä kotiin ja katsoin, että kukas kuuma kesämies tulee Erottajalla yhdestä rappukäytävästä. Mä jopa hymyilin sille, ennen kuin tajusin, että se oli Henry Saari. Mun oli pakko mennä Urban A:han äkkiä sisään, ettei se ois vaan luullut, että yritän pokata sitä tai jotain. Tartteis varmaan ostaa silmälasit, ettei tollasia tapaturmia pääse käymään enää ikinä. Huhhuh.

Heh, tuli tosta otsikosta mieleen mitä kaikkea mä oon käyttänyt miesten koodiniminä: Prinssi, J, Teekkari, HMOVK, Rokkari-Örsö, Eminem, Pitkä Kuuma Mikko, TJ, kuopiolainen kaupparatsu, Poliisi, mealticket... :)

Mä en tajuu itteeni

2006-08-19T17:49:00.000+03:00

Voi vittu. Olin tänään perhehelvetissä semmoisessa isossa ruokakaupassa ja alussa kun kattelin tarjouskuponkien leikkaamista ja karkkihyllyllä kiukkuilevia lapsia, mä onnittelin itteeni siitä että oon vielä sinkku. Sen jälkeen mä näin siellä kaupassa mun yhden vanhan poikaystävän SEN PERHEEN kanssa. Se ei ikinä koskaan näyttänyt niin onnelliselta mun kanssa mitä se nyt näytti kantaessaan sen vauvaa semmoisessa kantorepussa.

Mä aloin miettiä mikä mun elämässä on muka niin paljon hohdokkaampaa. Ja mä tajusin, että eihän tässä ookaan. Mä kuvittelen, että tää sinkkuelämä on jotenkin sairaan hehkeetä mutta kumminkin mä salaa haaveilen koko ajan perheestä ja semmoisesta tavallisesta arkipäivän elämästä. Harmi vaan, että kaikki pojat ketä mä tapaan ei ajattele yhtään samoin. Mä en kuulemma oo sellainen tyyppi mitä kukaan etsii loppuelämäksi. Siis enhän mäkään välttämättä menis itseni kanssa naimisiin, mutta pakkohan tässä maailmassa on olla edes yks mies joka sietäis mua pidempään kuin kaksi viikkoa. Nyt tässä näyttäis olevan ainoana vaihtoehtona se, että soitain kaikille niille tyypeille kenelle oon antanut pakit syystä tai toisesta tai sitten hommaan semmoisen postimyyntiaviomiehen.

Onneks tänään pääsee baariin.

The one before the one

2006-08-17T21:40:00.000+03:00

Hmm,kattelin just laatusarjaa, Amorin apulaista. Siinä lanseerattiin uusi käsite: The one before the one. Siis tyttö on se oikea, kunnes se oikea oikea löytyy. Mä aloin miettiä, että mähän oon just tollainen. Kaikki suhteet on hyvin siihen saakka, kunnes sellainen oikea helmi löytyy. Miten tälläisesta statuksesta pääsee eroon?

Oonko mä koskaan kenellekään se oikea oikea?

Sweet cakes

2006-08-17T12:08:00.000+03:00

Mun työkaveri kysyi äsken onko mulla ikävä HMOVK-tyyppiä. Mun piti hetken aikaa jopa miettiä, että onko vai ei. Ei kyllä oo. Toki se tulee aina kännissä mieleen, mutta eipä juuri näin selvin päin ollessa. Mä en oo muuten mikään alkoholisti :)

Tulin tänään takaisin töihin vaikkei ois ehkä vielä pitänytkään. Mä vaan kähisen täällä ja kaikki huutaa mulle, että mee takaisin kotiin. Mutta en mä varmana parannu yhtään sen äkkiämpään vaikka mä makoilisinkin kotona. Sitä paitsi, mä oon paljon pirteemmällä tuulella täällä töissä kun kotona maatessa.

Oon jotenkin ihan sekaisin taas kaikkien miesjuttujen suhteen. Mua vituttaa Mr Evil American Boy joka antaa taas ymmärtää maailman toiselta puolelta vaikka mitä, mutta se ei kumminkaan sitten loppupeleissä ymmärrä antaa. Lisäksi mun pitäis tajuta, että kun se käyttää musta söpöjä hellittelynimiä, niin se ei tarkoita yhtään mitään. Se vaan on sen puhetyyli. Hiton amerikkalaiset ja niiden söpöt hellittelynimet!

Tänään ois taas torstai. Pitänee varmaan jättää kyllä Kalle väliin. Mä just mietin, että jos joku mies tulee juttelemaan mulle niin sehän luulee mua varmaan transuksi kun mulla on vähintäänkin yhtä matala ääni tällä hetkellä kuin miehillä.

Tuijottelin eilen Euroopan karttaa ja mietin, että mihinköhän sitä hakis vaihtoon. Periaatteessa tahtoisin lähtee mahdollisimman kauas mahdollisimman pitkäks aikaa, mutta sitten joku ihmeen aikuis-sivupersoona huutaa taustalla, että pitäis mennä jonnekin mistä ois mahdollisimman paljon hyötyä. Toisaalta, sitten kun mä olen trendikahvilan pitäjä Muoniolla niin tuskin ketään kiinnostaa se, missä mä oon vaihdossa ollut ;)

Meriaamiainen kannella kuusi

2006-08-14T20:32:00.000+03:00

Viikonloppu maalla oli aika helmi. Meidän kuusihenkinen seurue oli kyllä kieltämättä aika outo kombinaatio homomiehiä ja heterotyttöjä, mutta mun pienistä ennakkoluuloista huolimatta meillä oli todella kivaa. Nyt vaan mietittyttää, voiko tulla raskaaksi jos pesee hampaat uima-altaasta otetulla vedellä.

Puitteet oli kuin jostain Gantin mainoksesta, merihenkinen aamiainen tarjoiltiin kannella kuusi ja sitä nautittiin skumpan kera. Voiko ihanammin aamu enää alkaa? Joku muu tekee aamiaista jonka voi nauttia luonnon helmassa (mutta oikeilta astioilta) ja juoda skumppaa. Yks pikku miinus oli kyllä se, että se joka oli käynyt Alkossa oli ostanut aika monta pulloa MAKEAA skumppaa. Yök. Sivistyneistä puitteista huolimatta viikonlopun aikana saatiin käytyä taas koko tunteiden kirjo läpi. Musta on todella jännää mistä kaikesta tytöt voikaan kännissä suuttua... Itse mä en suuttunut. Pahimman draaman aikaan elin omaa draamaa keskisuomalaisessa keskussairaalassa, mutta onneks siitäkin selvittiin hengissä. Sain jopa sairaslomaakin, joten nyt voin löhöillä kotona (tulin heti äidin hoiviin) ja maata sohvalla ja lukea lääketokkurassa naistenlehtiä pyjama päällä.

Mun puhelimeen oli selkeästikin tullut joku viirus lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Mun puhelin oli soittanut kaksi kertaa HMOVK:lle. Ensimmäisen kerran joskus puolen yön kieppeillä ja uudestaan sitten klo 04.28. Nyt sitten vituttaa. Just kun olin päässyt siitä yli, niin oli ihan pakko mennä soittelemaan. :(. Niin tai enhän mä itse soittanut, vaan se puhelin...Jos joku Nokian tuotekehittelijä lukee tätä, niin voisko niihin puhelimiin kehittää jonkun alkolukon. Mä ainakin heti välittömästi ostaisin yhden sellaisen puhelimen.

Tänään sattui hupaisa pikku episodi kun olin tulossa lääkäriaseman hississä. Mun äiti soitti ja se huusi luuriin ettei kuule mitään. Mä yritin puhua sille, mutta mulla on tällä hetkellä 0700-linjojen ääni. Ts. ääntä ei lähde yhtään, mä vaan kuiskaan. Mä yritin huutaa sille, ettei mulla lähde ääntä ja voisko se nyt kuunnella niin saattais kuulla jotain mun kuiskauksesta. Siinä vaiheessa joku räjähti nauramaan. Se joku oli tosi söpö poika joka flirttaili mulle koko hissimatkan. Me törmättiin lääkärikeskuksen jälkeen vielä yhdessä kadun kulmassa ja se hymyili mulle todella nätisti. Uuh. Ehkä kipeenä olo ei ookkaan niin tyhmää... ;)

Teekkari : Luetko sä tätä blogia?

Fuckbuddy

2006-08-10T10:43:00.000+03:00

Hahaa! Mä eilen vihdoin ja viimein ymmärsin fuckbuddyn tarkoituksen ja merkityksen. Tajusin, että on ihan ok, vaikka en tykkääkään Teekkarista. Pääasia että noin niin kuin lämpenen siitä fyysisesti ja että sen kanssa on kivaa. Ja eilen oli, heti kun vaan lopetin stressaamisen tykkäämisestä. Jos tää ois k-18 blogi, mä ehkä kertoisin, että sain eilen elämäni parasta seksiä, mutta koska tää ei oo, niin mä en kerro ;)

Siis tällainen toimiva fuckbuddy-juttuhan saattaa juuri nimenomaan olla se, mitä mä tartteisin. Nyt ei tarttee antaa kenellekään OIKEASTI kivalla heti ekoilla treffeillä kun en oo enää niin pahasti puutteessa ;). Oon nimittäin joskus päättänyt, että "sen oikean" kanssa en harrasta seksiä ekoilla treffeillä. Naiset ja omituiset säännöt...

Me käytiin eilen baarifestareilla ja jotenkin jouduttiin sellaiseen "trendimestaan". Mä olin lähtenyt kotoa anti-baarivaatteissa kun tarkoitus oli vaan käväistä jossain lähibaarissa ja tunsin oloni jotenkin niiiiiiiiiiin epämuodikkaaksi. Kaikki muut tytöt siellä baarissa oli patalapun kokoisissa topeissa ja vöissä (=liian lyhyissä hameissa). Mulla oli musta paita, farkkuHAME ja Vansin mustavalkoiset checkerbox-kengät.

Hard to let go

2006-08-09T09:14:00.000+03:00

Mä juttelin eilen pitkästä aikaa Mr Evil American Boyn kanssa. Koko päivän. Oon siis ollut taas niin vuoden työntekijä ettei mitään rajaa. Se oli ihan samanlainen kuin aina ennenkin ja se käytti musta söpöjä lempinimiä. Mä jo hetken aikaa mietin, että what if, mutta sitten taas muistin, että tää on niin tuhoontuomittu juttu ja tulee sitä aina olemaankin niin, että turha edes alkaa nähdä mitään päiväunia.

Miksi musta on aina niin vaikeaa päästää irti jostain ihmisestä? En oo siis mikään stalkkeri, mutta esim. vauhtiin päästyäni googlasin yhden vanhan tyypin vain todistaakseni itselle, että se on todella olemassa.

Miksi mä en voi vaan jättää vanhoja asioita taakse ja siirtyä elämässä eteenpäin? On ihan superturhaa haikailla jonkin täysin saavuttamattomissa olevan asian perään. Mua ärsyttää jo itseänikin tämmöinen turha pohdinta joka ei johda yhtään mihinkään. Todistaakseni itselleni, että tokihan mä pystyn päästämään kaikesta ja kaikista irti, tekstasin teekkarille ja kysyin voisinko mennä sinne tänään kylään, mutta nyt mua ei taas huvitakaan yhtään. Miksi mä elän tämmöistä elämää?

Millainen mä olen? ;)

2006-08-07T18:51:00.000+03:00

No niin. Nyt saa sitten ihan luvan kanssa arvostella. Löysin tän Fridan (www.fridasliv.blogspot.com) blogista:

Sinä joka luet tätä, kuvaile minua yhdellä sanalla.-Siis vain yhdellä (!),ja sen jälkeen laita tämä omaan päiväkirjaasi,jotta näet mitä muut ajattelevat sinusta...

Kiltti tyttö kotona

2006-08-07T14:32:00.000+03:00

Mun elämä on nykyään (siis sen jälkeen kun lopetin kaikki irtosuhteet) niiiiiiiin tylsää. Olin viikonloppuna käymässä mun vanhempien luona. Siis huhhuh. Pikkukaupunkien baareissa on ihan eri meininki kuin täällä. Mä en edes aloita siitä, mitä ihmisillä oli siellä päällään ;).

Joku todella miellyttävä ja mukava naishenkilö päätti jostain syystä kaataa mun päälle siideriä ja syyttää mua kaikesta tästä. Sen mesta poke tuli heittämään mua ulos (ei ois ollut eka kerta kun olisin joutunut lähtemään baarista kesken illan) mutta sain sen vihdoin ja viimein uskomaan, että mä en todellakaan oo heittänyt kenenkään päälle mitään. Mulla oli täysi lasi ja märkä paita kun taas sillä toisella naisella oli tyhjä lasi ja kuiva paita. Yllättäen hermostuin tästä aika paljon ja sitten pakotin mun kaverin lähtemään mun kanssa toiseen baariin. Ei ehkä ihan hirvittävän hyvä vaihtoehto sekään..

Toisessa baarissa mun uudelle, todella söpölle villatakille kaatui punaviiniä. Mä olin jotenkin niin vihainen tästä, että päätin jopa suostua lähtemään sellaisen paikallisen pikkustaran luo jatkoille. Ne jatkot oli ihan katastrofaaliset, ainakin sen kämpän omistajan mielestä. Mä pesin lattioita jaffalla ja oluella.. Onneks mun pikkuveli sitten ilmoitti joskus neljän kieppeillä, että munkin on nyt todella hyvä aika lähteä kotiin.

Kotiin tullessa rojahdin suoraan eteisen lattialle kun en ihan muistanut ettei siinä ookaan mun sänky :) Eilen olikin sitten todella fresh olo ;). No joo..ilmeisesti kotona käyminen saa mut aina taantumaan takaisin teinitasolle...

Teekkari ehdotti tänään tapaamista, mutta tällä kertaa se sanoi ihan suoraan, että se tahtoo pelkkää seksiä. Mua niiiiiiiin huvittaisi suostua, mutta ehkä mä jatkan mun selibaattia. Seksi sen kanssa ei ollut mitenkään päätä huimaavan huippua viimeksi. Sitä paitsi, mä oon ehkä ihan vähän jopa KIINNOSTUNUT jostain ihan muusta tyypistä ;). Ehkä.

Aika parantaa haavat on muuten niiiiin totta. HMOVK on ihan täysin yhdentekevä ihminen nykyään. Siltä tuli viikonloppuna joku viesti, mutta mä poistin sen lukematta. I am soooooooo over him. Ainakin taas tänään ;).

Päänhierontaa ja mango-drinkkejä

2006-08-04T08:53:00.000+03:00

Eilen oli ihan loistava päivä!! Menin töistä suoraan kampaajalle. Mulla on ollut ihan hirveitä ongelmia löytää sellaista kampaajaa, jonne mä tahtoisin mennä toisenkin kerran mutta nyt se on löytynyt. Siellä soi ihan täydellinen musiikki, ilmapiiri oli tosi rento ja sen sijaan, että siellä oltais tarjoiltu jotain kolme päivää sitten keitettyä kahvia siellä sai läheisestä kioskista haettua kahvia pahvimukista. Siis ihan täydellinen mesta. Ja kampaaja oli ihan huippu ja se hieroi mun päätä samalla kun pesi mun tukkaa ja se oli ihan taivaallista :).

Tajusin eilen, että mut on todellakin tarkoitettu kiharatukkaiseksi. Mun tukka suoristettiin siellä kampaajalla ja mä näytin suorassa tukassa kolmekymppiseltä. So not for me. Kotona oli pakko kastella hiukset heti ja antaa kuivua kiharoiksi ja sitten peilistä näkyikin jo tuttu tyyppi :).

Oltiin eilen illalla sitten tyttöjen kanssa Kallessa. Me ollaan käyty vinkumassa koko kevät yhtä tiettyä biisiä heti sisään päästyämme dj:ltä, mutta eilen ei tarvinnut kuin kävellä yläkertaan ja mennä tiskille niin me saatiin se biisi pyytämättä. Kiitos. Join koko illan appelsiinimehua. Siis sellaista mehua jossa oli Malibu-mangoa. Ihan törkeen hyvää. Eikä maistunut viinalta.

Tosi söpö lippis-poika (okei I know, kuka menee baariin lippiksessä..Mutta se lippis oli söpö ja kävi sen muuhun vaatetukseen ja se poikakin oli söpö) tsekkaili mua Suomi-baarissa. Musta tuli yhtäkkiä ihan todella ujo enkä uskaltanut oikein edes hymyillä sille :(. Noin ne tilaisuudet löytää elämän mies menee vaan ohitse..Höh. Myös Saku Koivu ja pari muuta jääkiekkoilijaa oli siellä. Aika kuuma perheenisä ;)

Ai niin. Näin eilen mun vanhaa kaveria ja se on nykyään Finnarilla stuerttina. Miksi se työ kuullostaa niin hehkeeltä?? "Joo, vähän väsyttää, tulin eilen Kiinasta ja loppuviikolla meen Nykkiin." Siis tottakai mäkin tahtoisin tollaisen elämän.

Äiti soitti eilen ja ilmoitti, että mun serkun rippijuhlat on SUNNUNTAI-AAMUNA klo 10. Mulla on jotenkin sellainen olo, etten ihan selviä mihinkään kirkkoon niin aikaisin. Kaiken lisäksi mä unohdin mun juhla-asuun sopivat alusvaatteet kotiin, joten vuoden työntekijä joutuu nyt käymään kesken päivän kotona tai shoppailemassa.

Nyt aamukahvia ja äkkiä!

Miksi mä flirttailen??!

2006-08-02T14:17:00.000+03:00

Mä oon jotenkin alkanut pohtia omaa käytöstäni ehkä jopa liikaa. Musta tuntuu, että välillä mä en ole ollenkaan oma itseni, kun yritän jotenkin niin kovasti olla aikuinen ja korrekti ja vakavasti otettava. Me keskusteltiin kavereiden kanssa yhtenä iltana kännissä siitä, että eihän kukaan usko mitä me tehdään oikeassa elämässä jos joku näkis meidät joskus viettämässä tyttöjen ilta. Ehkä se on vaan hyvä.

Mä en kyllä tajua itseäni just tällä hetkellä. Tuntuu, että vähän kaiken suhteen on pallo enemmän tai vähemmän hukassa. Mä vingun ihan koko ajan sitä, että ei oo miestä ja ei oo sitä ja ei oo tätä. Joskus ennen lukioaikaa mä olin ihan satavarma siitä, etten mä koskaan edes halua mennä naimisiin tai halua saada lapsia. Lukiossa mun mieli muuttui ja nyt mä oon pohtinut että miksi. Miksi? Mulla on välillä sellainen olo, että enhän mä edes tahdo löytää ketään "elämän miestä". Elämä on kivaa just näin ja mua ahdistaa ajatus siitä, että mä oisin jotenkin sidottu yhteen paikkaan tai yhteen ihmiseen. '

Mitä mä tässä nyt yritän sanoa on se, että entäs jos mä alitajuisesti käyttäydyn just niin, ettei kukaan vaan ajattelekaan mua missään nimessä yhtään minään muuna kuin yhden yön hoitona.. Entäs jos mä salaa toivonkin jääväni vanhaksi piiaksi että voin elää tälläiseen tyyliin elämän loppuun saakka? Entäs jos mä en yksinkertaisesti vaan osaa elää kenenkään muun kanssa kuin itseni? Ehkä tää yhteiskunta jossa sinkkuja enemmän tai vähemmän katsotaan pahalla silmällä, on saanut mut kuvittelemaan, että mä tahdon perheen koska se on "normaalia".

Miksi mä nyt tästä avaudun on se, kun mun esimies tuli äsken juttelemaan mulle ja mä tajusin etten mä osaa keskustella sen kanssa ilman, että mä flirttailisin. Ehkä mä oon jollain tavalla sairas, koska munhan pitää saada ihan koko ajan huomiota kaikilta ympärillä pyöriviltä miehiltä ;).l Mutta heti sen jälkeen kun "lopetin" kaikki yhden yön suhteet, musta on tullut ihan liian ylianalysoiva enkä mä oo ihan varma tykkäänkö mä itsestäni tällaisena.

Huhhuh.